”Pittäähän sitä lapsella leluja olla”
Tänään kun Jykä ja pappa olivat sokkarilla ruokaa ostamassa (muistivat muuten ne sipulitkin), minä pidin Saanalle seuraa mummilassa. Katselin siinä kun tyttönen leikki kahdella muovikupilla, laittoi niitä sisäkkäin, kilisytteli yhteen ja pyöritteli pitkin lattiaa. Harmittelin mielessäni kun en muistanut pakata neitoselle mukaan ainuttakaan lelua. Mummilassa on kyllä miekkoja, pikkulegoja ja autoja, mutta Saana ei oikein niillä osaa leikkiä. Yritin kyllä epätoivoisesti tarjota hänelle muovimiekkaa, mutta neiti katsoi minua kuin vähä-älyistä ja jatkoi muovikippojen kilkattelua.
Kun miehet saapuivat kauppareissulta kysyin isältäni, että lähtisikö hän käyttämään minua ja tyttöä pikaisesti jossain sellaisessa kaupassa, mistä löytäisimme muutaman lelun.
”No voi hyvänen aika, eihän tolla ressulla ole ku pari muovikippoa. Hypätkäähän autoon, pappa ottaa lompakon mukkaan”, isäni käynnisteli jo autoa.
Pistin Saanalle kengät jalkaan ja niin sitä mentiin. Ensimmäisestä kaupasta ei löytynyt oikein mitään, mikä olisi Saanaa kiinnostanut, mutta toisesta kaupastapas löytyi vaikka mitä.
”Vauvva, vauvva, vauvva”, Saana hoki ja halasi mollamaijaa.
”Haluatko sinä vauvan? Sehän me ostetaan sitte,” pappa jutteli Tinttaralle.
Samassa Saana näkikin jo pallon, nukkevauva tipahti käsistä kaupan lattialle ja tyttö kipitti pallolaarin luokse:
”Pavvo, pavvo, pavvo”.
”Ai pallon haluat? Pittäähän se pallo olla,” pappa jutteli Saanalle pallolaarin luona.
”Sillä on kyllä tuommonen jo mummolassa, erivärinen vaan”, minä yritin muistuttaa.
”No mutta, kyllä sitä saa lapsella pari palloa olla. Kaiva nyt sieltä laarista vaan, äläkä ota mittään littanaa”, isä huikkas mulle ja jatkoi matkaansa Saanan perässä.
Tätä rataa kierrettiin kauppaa ristiin rastiin. Kun vihdoin pääsimme kassalle, isäni näytti Korvatunturilta karanneelta joulutontulta: leluröykkiön takaa pilkisti kaksi jalkaa. Saana hihkui innoissaan ja yritti vielä kassalta kipittää leluhyllylle nappaamaan pari heräteostosta mukaan.
Tinttaralla taisi olla tänään etukäteisjoulu…
”Ai te ostitte tuommosenki.”
”Tietenki, mie opetan Saanan soittamaan sillä.”
Palikkalaatikko on varma nakki, aina.
Pavvo, pavvo, näitä on nyt sitten keltainen ja sininen.
Vauvva, vauvva.
Vauvvan kanssa voi vaikka kölliä…
tai sitten painia.
”Pittäähän sitä lapsella leluja olla.”