PMS-oireista päivää!
Miltä kuulostaa yhdistelmä vuosisadan pms-oireet ja rippijuhlien järjestäminen? Voin kertoa, että se tuntuu vähintäänkin yhtä sairaalta kuin miltä se kuulostaa.
Keskiviikkoaamuna kaikki alkoi siitä kun heräsin ja luulin tulleeni yön aikana hulluksi. Kaikki edellisen päivän mahtifiilikset olivat tipotiessään ja tilalle oli tullut pohjaton vitutus. Sillä en tajunnut kyseessä olevan vuosisadan pms-oireiden, päättelin että minuun oli yön aikana iskenyt vakavanpuoleinen mielisairaus. Koska Jykä katseli minua koko aamun huolestuneen näköisenä ja tiesin hänellä olevan kiireisen työpäivän, yritin näytellä reipasta ja päätin, että en soittele hänelle töihin. Sen sijaan soittelinkin kaikille muille.
Sinille: ”Byäääh, tuu hakemaan minut jonnekki täältää! Ilman lapsia! Ihan sama minne! Yyhyyy, mie hajoan nytteeeäääh!”
Veljelleni Ilkalle soitin myös, mutta kylläkin moittiakseni häntä eräästä unohtamastaan asiasta. Kun olin aikani mäkättänyt hänelle puhelimessa, kysäisi Ile minulta:
”No, mitäs sulle kuuluu?”
”Yyääääh, emmietiiä! Vittujen vittuuuäääääää!”
”Voi hyvänen aika. Mikäse nyt on? Mikämikä? No,mitämitä tässä nyt? Helvetti, koita kestää, mie tuun sinne heti ku pääsen. ”
”Joo,(hink) ei kai tässä mittäääyyääää (sniif) Kyllä tämä tästääääyyyyääää.”
Emmille märisin messengerissä:
”Mulla tais nyt sitte kaatua ne seinät päälle…”
Aikani ulvottuani (Saana katsoi aika monta jaksoa muumeja), päätin nousta sängyltä ja ryhtä hommiin. Voi elämä! Tässä sitä on hommailtu nyt reilut kolme päivää sitten niin…
Olen mm:
Vaihtanut Ruokailutilan verhot kolmesti. Mitkään eivät sopineet. (Huom. Juhlathan siis eivät ole kotonamme, vaan olemme vuokranneet tilan)
Leikkinyt tyttösen kanssa kahvilaa kotona, ihan vaan siksi, että saan syödä pullaa ja keksiä, eikä tarvitse laittaa ruokaa.
Tehnyt paljon tehtävälistoja rauhoittaakseni päässäni mylvimää sekasortoa.
Tyhjentänyt liinavaate- ja verhokaapit.
Silittänyt juhlavaatteita
Myynyt tavaroita.
Sisustanut vessaa.
Huutanut pojan isälle puhelimessa:
”KAKS KILOA JAUHELIHHAA RIITTÄÄ. EI SE OO AINOA RUOKA SIELLÄ! Tee itte se keitto jos paremmin tiiät. Mie oon kuitenki aika helkkarin monet kemut tässä viimeaikoina järkkäilly, että KYLLÄ MIE PAREMMIN KUITENKI TIIÄN!”
Lähettänyt raivopuhelun perään anteeksipyyntöviestin:
”Sorry, on vähän rankkaa.”
Saanut vastauksen:
”Tuokaa tyttö mulle hoitoon ja vetäkää pikku känät. ”
Tilannut leipomosta pikkuleipiä ja lohipiirakkaa, kummitädiltä suolaista piirakkaa sekä pojan isän naapurilta sacherkakkuja, jotta olisi edes jotakin onnistunutta tarjottavaa juhlissa.
Juonut pikku nousuhumalat Ilkan tuomasta depressionhäätöpakkauksesta.
Repinyt Teinin pahnoiltaan kaveriksi raivaamaan vierasmökkiin tilaa.
Huutanut Teinille takapihalla:
”MULLA HAJOO PÄÄ! Tee nyt jotaki muutaki, ku pyöri sen tuulettimen kans ympyrää siinä!”
Huutanut Teinille sisällä:
”EKSYITKÖ SINNE VAI MIKÄ KESTÄÄ? Pittääkö pohjapiirrustus sulle piirtää?!”
Löytänyt kirpparilta pinnatuolin sikahalvalla, salakuljettanut sen pikkumökkiin ja unohtanut kertoa Jykälle asiasta. (Olen joutunut pinnatuolien ostokieltoon, koska meille ei kuulema mahdu enää yhtään tuolia. Mutta kyllähän tuo ihan hyvin mökkiin mahtui…) Anteeksi Jykä, piti kyllä kertoa asiasta just ennen sinun nukahtamista.
Imroinut kotia jo neljättä päivää, koska aina tulee joku muu juttu ja se imurointi unohtuu.
Käynyt veneilemässä ystävien uudella veneellä ja saanut venekuumeen.
Käynyt Marimekolla ja pyytänyt myyjää toimimaan verhotankona.
”Viittitkö kääntää sen vielä toisin päin? ”
”Emmie oikeen tiiä…”
Poistunut Marimekolta.
Palannut seuraavana päivänä Marimekolle ja ostanut lopultakin jotakin.
Istunut autossa Sinin kanssa kaksin matkalla ihan sama minne, eli sushille ja shoppailemaan.
Seuraavaksi aion ryhtyä leipomaan parit britakakut. Olen varannut pöydälle 25 kananmunaa äkillisiä hermoromahduksia silmällä pitäen.
Toivottakaa onnea.
Koko perheelle.