Pohdintoja yön pimeinä tunteina.
Kömmin illalla yöllä sänkyyn. Jykä oli just sammuttanut valot ja kaivaitunut vällyjen väliin. Toivottelimme hyvät yöt toisillemme ja aloimme onkimaan unta. Makasin siinä pimeässä ja ajatukseni lähtivät, yllätys yllätys, harhailemaan…
Mietin yhtä suunnitelmaani Saanan 1-vuotis kuvaa varten. Sellainen kuumailmapallokuva-idea. Nyt se ei vain enää taida onnistua, kun lumet on sulaneet. Pöh. Ystäväpariskunta lenteli kerran kuumailmapallolla. He lähtivät Malmin kentältä ja laskeutuivat ties minne… Kukahan heidät haki sieltä laskeutumispaikalta, kun niillähän oli auto siellä Malmilla? Miten sitä kuumailmapalloa oikeen ohjataan? Eihän siinä ole mitään potkuria, eikä siipiä, eikä mitään.
Ei hitto, nyt kyllä ahistaa, MITEN SITÄ KUUMAILMAPALLOA OIKEEN OHJATAAN? Pitäisköhän kaivaa puhelin vielä ja googlettaa… En viitsi, siinä on niin kirkas valo, että silmiin sattuu. Pakko saada tietää. Nukkuukohan minun kotigoogle jo? Ei se ainakaan sätki vielä. Kysyn ihan varovasti.
”Jykä,” minä kuiskaan.
”Mmmh,” Jykä vastaa puoliunessa.
”Miten kuumailmapalloa oikeen ohjataan?”
”Mitä?! Mistä sinä tuon nyt keksit?” Jykä on jo ihan hereillä.
”Mietin vaan…” minä vastaan.
”No, en minä ihan tarkkaan tiiä, mutta ne vaihtelee lentokorkeuksia, koska eri korkeuksissa tuulee eri suuntaan.” Jykä vastaa.
”Aaa, kiitos. Hyvää yötä kulta,” suikkaan vielä suukon miehelleni.
Seuraavassa hetkessä olenkin jo avaruusaluksessa. Jos oisin astronautti, niin haluaisin kyllä kokeilla miltä tuntuis yrittää vetää henkeä siellä avaruudessa. Miltähän se tuntuis, ku ei siellä oo happea? Voiskohan sitä kokeilla? Työntäis pään ulos sieltä aluksesta ja kokeilis vetää henkeä. Pitäis kyllä olla se happilaite ihan siinä käsillä, ettei kuolis hapenpuutteeseen. Oiskohan se siistiä? Ai niin, mutta siellähän on ihan hiton kylmä. Paljonkohan siellä on pakkasta? Jäätyiskö sitä heti? Jos siellä ois vaikka -60, niin kyllähän sen kestäis ihan kevyesti. Paljonkohan siellä on pakkasta? Voi saamari, PALJONKO AVARUUDESSA ON PAKKASTA?! Pakko kysyä Jykältä, ei se vielä ole ehtinyt nukahtaa…
”Jykää..” minä kysyn varovasti.
”No, mitä nyt?” Jykä vastaa ehkä hiukan takakireällä äänellä.
”Paljonko avaruudessa on pakkasta?”
”HÄH? No en kyllä tiiä, mutta siellä on ihan HELVETIN kylmä. Hyvää yötä nyt,” Jykä vastaa selvästi melko väsyneenä.
”Ok, kiitti. Hyvää yötä”.
Siellä on siis ihan HELVETIN kylmä. Ei se hengenvetotestaus sitten taitais onnistua… Paljonkohan se helvetin kylmä on asteissa?
Aamulla kyllä katon googlesta…
Aamulla googletin ”kuinka paljon avaruudessa on pakkasta?” Ensimmäinen silmiin osunut vastaus oli -270 astetta. Huh! Ei takuulla onnistuis se hengenvetojuttu, ku sitä paleltuis kuoliaaksi. Sitten silmiini osui juttu jossa puhuttiin avaruudessa olevasta tyhjiöstä… Eli ihminen ei välttämättä heti jäätyiskään, kun avaruus on tyhjiö, niin jotenkin sen oman ruumiinlämmön haihtuminen on hidasta… Tuon jälkeen ne jutut rupesikin menemään minulla yli hilseen, mutta periaatteessa minä ilmeisesti kuitenkin pystyisin testaamaan sitä hengenvetojuttua.