Pyörähdys Porvoossa ja fuusioruokaa.
Vietiinpä meidän sushikoululaiset palkintomatkalle Porvooseen sunnuntaina. Serkkuni Henna ei ollut koskaan käynyt Porvoossa, joten tämä oli oiva palkintomatkan kohde. Päivän suurin tavoite oli käydä ostamassa jouluherkut Brunbergilta.
Minä fiilistelin siinä autossa körötellessäni eri maisteluvaihtoehtoja, joita haluan myymälässä mutustaa ennen herkkujen ostoa. Ehdottomaksi ykköseksi valkkasin laku-toffeepalasekoituksen. Havahduin herkku-unelmistani, kun kuulin serkkuni kysyvän: ”Säilyyköhän teillä jouluherkut jouluun asti?”
Siis mikä kysymys tuo nyt on? Tietysti säilyy, miksi ei säilyisi… mietin. Ennen kuin ehdin suutani avata, kuulin mieheni äänen etupenkiltä: ”No EI todellakaan säily, hyvä jos kotiin saakka säilyy. Yleensä osa häviää jo matkalla.”
Ei kyllä silläkään ole minkäänlaista tilannetajua. Ois edes vähän valehdellut.
Päätin olla hiljaa.
Porvoossa oli kaunista, kuten aina. Me päätimme käydä Brunbergilla heti alkuun ja tutkailla sitten rauhassa muut paikat. Matkalla herkkupuotiin, törmäsin rakkaaseen ystävääni Pirjoon, joka asuu Porvoossa. Sovimme hänen kanssa tulevamme vielä ennen joulua Porvooseen, joten minäpä EN OSTANUTKAAN MITÄÄN Brunbergilta tällä reissulla. Haa, haa, siitäs saitte epäilevät einot, Raisa lähti karkkikaupasta ilman ainuttakaan namia!! (Pakko tunnustaa, että mulla oli kyllä vähän paha olo kaikesta siitä maistelusta…)
Tämä lelukauppa on Ihan pakko käydä -listalla aina Porvoossa ollessani. Kävin täällä jopa silloin kun minulla ei ollut leikki-ikäisiä lapsia.
Jouluikkuna.
Ihanaa menneen ajan lelukaupan tunnelmaa. Tulee mieleen se elokuva, Lumottu lelukauppa. Suosittelen katsomaan, jos ette ole leffaa nähneet.
Saana sai Henna -kummiltaan tuosta ihanasta lelukaupasta joululahjan. Se paketoitiin suloiseen paperiin ja laitettiin tällaiseen söpöön paperikassiin. Voih, jos olisin pienenä päässyt tuhon lelukauppaan, olisin varmasti seonnut täysin. Ensimmäinen tiimarireissunikin aiheutti mummolleni lähes konkurssin.
Kyllä tällainen standi on paljon hienompi kuin se perinteinen läpäre, jossa lukee tussilla Päivän pizza 5€.
Meijän seurue <3 (Mummeli ei kuulu joukkoon)
Mutta mikäs se täältä löytyikään. OOOH!!
Seinällinen silmänkarkkia.
Henna kolusi haltioissaan kaikki putiikit. Hoki vaan koko ajan: ”Täällä on niin ihanaa, ihanku ulkomailla ois.” Olen samaa mieltä, varmasti kaikki Porvoossa käyneet ovat. Mietin vaan itsekseni, että miksiköhän juuri me olemme niin haltioissamme ja ihmeissämme tuosta kaikesta.
Ainoa selitys, jonka keksin on se, että pohjoisessa ei ole mitään tuollaista oikeasti vanhaa. Saksalaiset polttivat koko pohjoisen, jäljelle ei jäänyt oikeastaan mitään. Tästä syystä nämä vanhat kaupungit ja talot ovat meille kuin vanhojen kauniiden satukirjojen sivuja, joiden sisään olemme päässeet. 
Välillä odoteltiin tyttösen kanssa ulkona, kun muut pyörähtelivät putiikeissa. Vaunuilla ei noihin pikkuputiikkeihin oikein mahtunut.
Meidän löydöt ovat tässä:
Tuo karkkisäkki on siis HENNAN, ei minun. Minä ostin Saanalle sukkikset. Villervalla tekee ihan älyttömän kestäviä sukkiksia, ei nukkaannu eikä nyppyynny. Oma hyvän mielen ostokseni on ruosteinen ketju… Saattaa kuulostaa oudolta, mutta tykkään kaikesta vähän rujosta ja rumasta.
Koska MINÄ en ostanut YHTÄÄN KARKKIA, päätin levittää serkkuni herkkupussin sisällön tänne kaikkien nähtäville.
Siinä on kuulkaa varmasti 5 kiloa karkkia!
Aion soittaa hänelle ennen joulua ja kysyä mitä noista JOULUNAMEISTA on jäljellä.
Rontti!
Ruosteketjun paikka on vanhassa ikkunassa. Minusta tuo on vaan ihan sikahieno!
Pakko vielä näyttää meidän päivän fuusioateria… Inarin siikatartar ja lohitartar (eilisen sushien ylijäämät höystettynä suolalla ja mausteilla), espanjalaisia ryppyperunoita ja siiderissä haudutettua makkaraa. Emmin innoittamana halusin myös kokeilla Vietnamilaisia kevätrullia. Mmmm, ihan älyhyviä. Jykä vielä kokkaili omasta päästään kastikkeen rullille, keitteli sitä vähän kasaan, jotta oli sopivan paksua. Aika (sekavat) herkut mahtavan päivän kruunuksi.
