Riikinkukko lähtee reissuun.
Kohta, ihan kohta me suuntaamme, kaikkia murphyn lakeja uhmaten, lentokentälle. Nappaamme kentältä mukaan pari lapin hullua ja suuntaamme minilomalle Barcelonaan.
Ai miten niin murphyn lakeja uhmaten?
Noh, ensinnäkin lähipiirissämme on sunnuntaista saakka riehunut norovirus. Saana sairasti elämänsä ensimmäisen kunnon taudin tiistai yönä ja päivällä, vieläkin on vähän vaisuna kaikesta oksentamisesta. Sama tauti on kiertänyt serkkuja, mummin ja papan jne. Me tässä Jykän kanssa kauhusta kankeana odotellaan, että koska padot aukeavat molemmista päistä.
Toiseksi, molempien vessojemme viemärit ovat tukossa (koko talon kaikki viemärit ovat tukossa itseasiassa)… Ei hajuakaan mitä on tapahtunut, mutta Jykä yrittää nyt epätoivoisesti availla niitä, ennen reissuun lähtöä. Onneksi ei ripaska ole vielä lentänyt, olisimme nimittäin kirjaimellisesti kainaloitamme myöten paskassa, mikäli näin olisi tapahtunut.
Kolmanneksi, Barcelonassa on jo pitkään ollut melkoisen lämmintä, joten minäkin olen rohkeasti päättänyt pakata riikinkukkopöksyni parin hamosen kanssa kassiin…
Minun tuurillani tapahtuu seuraavaa: Kun pääsemme Barcelonaan on siellä alkanut jokinmoinen vuosituhannen sääinversio, jossa pohjoisnavalta puhaltava jäinen ilmavirtaus kohtaa etelänavalta puhaltavan virtauksen ja taivaalta sataa suurin piirtein pingviinejä. Minä seison siellä jossain jäätyneenä riikinkukko perseessäni, ripaskat housuissa ja oksennukset rinnuksilla.
Samaan aikaan kotona: Naapurissa (asumme paritalossa) jyllää norovirus, heidänkin viemärinsä ovat tukossa, minkä seurauksena viemärit pukkaavat tavaraa ulos myös meillä.
Näissä lomatunnelmissa lähdetään reissuun ihan kohta. Jostakin kuitenkin puskee päällimmäiseksi innostus ja lähdön jännitys. Mahtavaa. Reissuun lähdossä on ehkä parasta se hetki, kun odotat kentällä koneen lähtöä. Kaikki on vielä edessä, olet totaalisen irti arjesta ja taskussa on vielä rahaa. Aah, silloin pitää fiilistellä, sillä muutaman päivän päästä kaikki on jo toisin.
Tärkein matkatavaramme pakkasi jo eilen itse itsensä.
Olemme valmistautuneet toivottavasti kaikkeen… Ai niin lääkkeet.. Noh, onhan siellä apteekkeja. Täytyy napata pari suppoa taskuun.
Tiiättekö muuten mistä tunnistaa helposti turistin, vaikka hänellä ei olisi karttaa kädessään eikä rinkkaa selässään?
Minun mielestäni turistin tunnistaa helposti ihmetyksestä ammollaan auki olevasta suusta, ja harhailevasta katseesta, joka on yleensä suunnattu hiukan yläviistoon (etsii todennäköisesti opastauluja, tienviittoja ym).
Me tästä lähdemme nyt etsimään pari tuollaista (veljeni vaimoineen tulee ivalosta) mukaamme kentältä ja muutaman tunnin päästä näytämme todennäiköisesti kaikki tuolta samalta.