Saamelaisuus minussa

RetroPrinsessa

Tänään vietetään saamelaisten kansallispäivää. Joka vuosi minäkin tämän päivän jotenkin noteeraan ja pysähdyn miettimään juuriani ja isovanhempiani. Etenkin kolttamummoani Marinaa. Tuota ihanaa pientä tummaa ilopilleriä, joka elämääni rikastutti ja sulostutti monta kymmentä vuotta. Olen aina ollut mummon tyttö, toki myös isän, äidin, toisen mummon jne. tyttö, mutta tuossa pienessä tehopakkauksessa oli jotakin maagista. Viihdyin hänen seurassaan jopa teini-iässä. Hänellä riitti ymmärrystä, huumoria ja elämäniloa, aina. 

Kun mietin mitä saamelaisuus merkitsee minulle, niin se merkitsee sitä mitä kaikkea mummoni minulle edusti ja opetti. Sitä, että elämä ihan kaikista vaikeuksista ja suruista huolimatta, on MAHTAVAA. Pienistä asioista pitää nauttia, eikä märehtiä ja murehtia sitä mitä kamalaa mahdollisesti joutuu vielä elämänsä aikana kokemaan. Onni ei todellakaan ole rahasta kiinni. Hauskaa voi olla, vaikka taskut ammottaisivat tyhjyyttään. Jos taas rahaa on, siitäkin pitää nauttia. Kaikesta voi puhua, virheistä, mokailuista, riitelyistä, onnesta, ilosta, seksistä... (kyllä, puhuin mummoni kanssa paljon myös seksistä). Se kaikki kuuluu elämään ja on ihan normaalia, eikä siinä ole mitään hävettävää.

Mummoni asui ihan meidän kotimme vieressä. Yleensä aina koulun jälkeen kipitin metsäpolkua pitkin mummolaan. Keitettiin teetä, syötiin leipää ja pullaa ja pelattiin korttia. Ja naurettiin, niin että mahaan sattui. Yleensä aina korttipelin hävinnyt näytti voittajalle keskisormea ja se oli ihan älyttömän hauskaa. Me myös lakkailimme kynsiämme, kiharrettiin toistemme hiuksia, meikkasimme ja tanssimme. Syksyllä kävimme metsässä mustikassa ja puolukassa. Joskus pyöräilimme kylille ostamaan karkkia ja jäätelöä. Kesäisin otimme aurinkoa ja juttelimme. Mummoni kertoi elämästään Petsamossa, evakkoreissustaan, Pikku-Petsamoon muutostaan, ihan kaikesta. Ja minä kerroin omista mietteistäni ja elämäni tapahtumista, mummoni tiesi minusta kaiken, ihan kaiken. 

Marina oli myös kova reissaamaan ulkomailla, vaikka hän ei sanaakaan esimerkiksi englantia puhunut, hyvin hän siellä pärjäsi. Minäkin olin hänen kanssaan reissussa pari kertaa. Ensimmäisen kerran kun täytin 7 ja toisen kerran 16 vuotiaana. Voi niitä reissuja. Silloin ensimmäisellä kerralla olimme Kanarialla. Hotellihuoneemme sijaitsi maan tasalla ja meillä oli terassi uima-altaalle päin. Eräänä aamuna mummon avatessa huoneemme verhot, meidän terassimme edessä makasi mies aurinkotuolilla selin meihin, ilman housuja. Mummohan suivaantui ihan älyttömästi, tuumasi vain minulle, että "Katoppa tätä", ja riisui pikkuhousunsa hameensa alta. Sitten hän avasi terassimme ovet ja huusi kovaan ääneen miehelle "JUUUHUUU!". Kun mies kääntyi katsomaan mistä ääni tuli, kääntyi mummoni ympäri, nosti hameensa helmaa ja pyllisti miehelle. Näytti siis miehelle paljasta peppua. Äijä nappasi pyyhkeensä, kimpsunsa ja kampsunsa ja häipyi melko vikkelään. Mummoni nauroi, helisevää, kuuluvaa nauruaan ja piteli vatsaansa. Ja niin nauroin minäkin, kun olin ensihäkellykseltäni toipunut.

Ei ollut tuon kolttamummon kanssa tylsää koskaan. Mistä ihmeestä se aina keksikin kaikkea älytöntä ja hauskaa? Voi kunpa minustakin tulisi joskus sellainen mummo omille lapsen lapsilleni.

Niin, mitä saamelaisuus minulle merkitsee? Se merkitsee kaikkea tuota: elämän iloa, luonnollista suhtautumista kaikkiin asioihin, suurta rakkautta, ylpeyttä olla just sellainen kuin on, nöyryyttä ja kiitollisuutta siitä kaikesta mitä on, toisista huolehtimista, omastaan jakamista ja elämästä nauttimista. Mummollani oli mökkinsä seinällä sellainen koriste, jossa luki, että tänään mennään, huomista ei surra. Ja niin se mummo kyllä todellakin meni. 

Mummoltani peritty kolttanaisen päähine. Yleensä tuon päähineen yli menee vielä huivi, joka sidotaan leuan alle. On muuten ollut näpertämistä noissa helmikirjailuissa.

Tässä äidin puolen isomummoltani peritty lapinpuku. Tämä isomummoni ei ollut saamelainen, vaikka siihen aikaan pukua pitikin. Oli kuitenkin lappilainen. Pikkuisen on isomummo ollut pieni, kun puvun hihat ovat minullekin noin lyhyet... Eikä ole näitäkään vermeitä mistään matkamuistomyymälästä ostettu, vaan kaikki on ihan käsityötä.

Tuo huivi kiinnitetään riskulla. Tämä minun koruni on hiukan erilainen, vaikkakin taitaa jonkinlainen risku olla kuitenkin.

Tässä vielä tallainen arkisempi lapinlakki. Ei ole kirjailuja, niinkuin tuossa ylemmässä. Minä jotenkin tykkään tästä. Se istuu päähäni hyvin. Pitäisiköhän lähteä vaunulenkille tuo päässä kansallispäivän kunniaksi.

 

 

Kommentit

KaHeVi
Life Time Story

Mahtava mummo! Hyvät on elämänohjeetkin, niillä on hyvä elämää tallustaa eteenpäin.
'Every day may not be good, but there is something good in every day'

Hyvää saamelaisten kansallispäivää!

Positiivista

Vau, miten hienoja! :) Tosi hyvässä kunnossa pysyneet, noistahan riittää iloa vaikka vielä kuinka monelle sukupolvelle!

 

Raissi
RetroPrinsessa

Kiitokset molemmille :D

Raissi
RetroPrinsessa

Bures vaan. Mikä hapsuissa on vikana? Tuo on varmaan 50 vuotta vanha huivi... Pikkuisen on reissuissa rähjääntyny.

 

Raissi
RetroPrinsessa

Joo, onhan nuo hapsut ihan solmussa ja muutenki mekko huitastu pikaisesti kotivaatteiden päälle. Pitäis kyllä yrittää oikoa noita hapsuja.

Katie
Aika kypsä äidiksi

Vau! Hyvää kansallispäivää. Mä en ole ikinä tuntenut ketään oikeasti edes osaksi saamelaista, joten tosi eksoottinen juttu mun lukea. ;-) Ihana mummo ja upeat puvut! Kävitkö lenkillä hatussa? :-)

Raissi
RetroPrinsessa

Heh, no nyt tavallaan tunnet :D En minä sitte tohtinu lähteä. Ois kyllä pitäny.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Pyeri aalmugpeeivi!

(Arvaa oliko hauskaa tajuta, että olet Ivalosta. Sitten oli vielä hauskempaa tajuta että sun nuorimman veljen tyttöystävä on meidän E:n kummi. :D)

Raissi
RetroPrinsessa

Heh, vau! Näin se on pieni tämä virtuaalimaailmakin ;-)

iipuu (Ei varmistettu)

Tosi hienoa, että arvostat juuriasi, mutta minulle on ainakin aina opetettu, että aina kun esiinnytään gáktissa, sen pitää olla kunnolla puettu. Ainakin omat sukulaiseni ovat tarkkoja juuri huivin asettelusta ja siitä, että hapsut ovat suorassa ja siististi. Sanomista tulee, jos ei ole. Minulle äitini on perustellut sitä ihan sillä, että se on yksi keino tehdä eroa suomalaisten turistibisneksen lapinpukujen ja -asusteiden väärinkäyttöön. Saamelaiset tietävät, miten puku kuuluisi pukea, saamelaiskulttuuriin kuulumattomat eivät tiedä ja pukevat puvun miten sattuu. En haluaisi kuulostaa moittivalta, mutta tekee pahaa kun puku on vain huitaistu päälle, kuitenkin edustustarkoituksessa! Vanhoissa huiveissa, jos ja todennäköisesti kun hapsut ovat aitoa silkkilankaa niin toimii hyvin sellainen kikka, että selvittelee ne auki ja suoraksi ja käyttää niiihin hiuslakkaa! Pysyykin sitten siistimpikuntoisena.

Raissi
RetroPrinsessa

Tuo huivi on ihan mahdoton. Se on sähköinen ja vuosien saatossa ja kovassa käytössä rähjääntynyt. Tänään ei ollut aikaa ryhtyä sitä selvittelemään kun tyttökin kitisi kuumeisena vieressä. Ehkä olisi ollut parempi napata kuva vain puvusta, eikä pukea sitä päälleen. Mutta halusin, kun siitä on vuosia aikaa, kun olen sitä viimeksi pitänyt. Ja onhan tuo puku auttamattomasti minulle pienikin. Mutta siistin vielä hapsut jonakin päivänä, sen lupaan. Pitäisi tuo huivi pestäkin... Mitenköhän se tapahtuu?? Osaatko neuvoa?

Nāiádes
Naiádes

Varovasti käsinpesulla, jos sittenkään! Ja nauhoja kannattaa varoa kastelemasta, menevät vain enemmän sotkuun tai pahimmassa tapauksessa "aukeavat".

Raissi
RetroPrinsessa

Ooh, kiitos! Yritänkö jotenkin kammata niitä hapsuja vai miten selvittelen. Ne on tosiaan ihan totaalisen solmussa. Äitini vielä valaisi, että huivi on noin 70 vuotta vanha, joten käytön jäljet näkyvät, esim. niskasta se on jo ihan kellastunutkin ja muutenkin jotenkin viettää vinoon.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Höyryttäminen on myös hyvä konsti saada hapsut suoriksi. Eli suihkuhuoneeseen huivi roikkumaan, käyt kuumassa suihkussa (mutta et kastele huivia!!!!!!!!!!!!!!), selvittelet varovasti takut sormin ja nostat roikkumaan ja annat roikkua useamman päivän ihan suorassa.

Raissi
RetroPrinsessa

Kiitos!! Näillä lähdetään yrittämään. Pitäkää peukkuja <3

 

Raissi
RetroPrinsessa

Täytyypä kysellä. Minun tapauksessa ei todellakaan ollut kyse kunnioituksen puutteesta kun en huivia saanut kunnolla istumaan. Puin sen niin hyvin kun tilanteeseen nähden kykenin. Jos en kunnioittais pukua, en olisi puhunut siitä mitään. Enkä koskaan olisi sitä missään juhlissa pitänyt. Nyt se vain on pieni ja huivi on käytössä kärsinyt, no can do. Vaikka aion sen kyllä sinnikkäästi esim. Saanalle päälle pukea, silläkin uhalla että en saa hapsuja kunnolla selvitettyä. (Aion kyllä yrittää). Tokihan pyrin sen paremmin asettelemaan. Tykkää ihmiset tai ei, mie aion sitä pitää käytössä tulevaisuudessakin. Puin sen niin hyvin kuin taidan. Piste :D

Raissi
RetroPrinsessa

Siis puen sen niin hyvin kuin taidan... Saatanpa pitää sitä ihan mökilläkin käyttövaatteena, kun on niin lämmin. Mitäs siitä tuumaatte? Hih.

asdoöfjasd (Ei varmistettu)

Epäkunnioitus ei ole mielipide. Jos kulttuuripiiriin kuuluvat kokevat sen epäkunnioitukseksi, että joku pukeutuu väärin heidän pukuunsa, se on epäkunnioitusta.

Näistä asioista voi ottaa selvää esimerkiksi sukulaisilta tai vaikka kirjastosta. Saamelaisten puvuista ja niiden pukemisesta on useita teoksia myös suomenkielellä.

Sanoit toisesta lakista: "Tässä vielä tallainen arkisempi lapinlakki. Ei ole kirjailuja, niinkuin tuossa ylemmässä."
Ei tietenkään ole! Kyseessä on erin kulttuurin lakki kokonaan! Aiempi, kirjailtu lakki on kolttanaisen päähine, ja alempi on tunturisaamelaisten naisten gáhpir. Pukuja ja niiden osia ei sekoiteta keskenään!

Jos ei kulttuuri ja sen tuntemus tule omasta perheestä, voi siihenkin tutustua lukemalla muutaman valikoidun teoksen. Löytyy lapin kirjastoista. Ettei osaltasi tule enään tällaisia noloja mokia.

Raissi
RetroPrinsessa

Anteeksi nyt kovasti, mutta niitä lapinlakkeja on minulla kolme, jotka tuossa näytinkin... Kyllä minä kolttanaisen lakin tunnistan. En todellakaan ole mikään asiantuntija tässä asiassa, mutta koen, että saamelaisena minäkin kuulun tuohon kulttuuripiiriin. Olen kuitenkin elänyt siellä kulttuuripiirissä lapsuuteni ja nuoruuteni. Ei kai tässä ole mielipiteestä kysymys, vaan siitä mitä minä tunnen ja koen. 

Minulla on varmasti oikeus pitää lapinpukuani, vaikka se ei uusi ja hieno olekaan ja vaikka en koskaan, ikinä saisi niitä hapsuja oiottua. Ylpeänä pukuani kannan, tai tyttäreni toivottavasti joskus kantaa. Perheessämme on kyllä tämän kulttuurin tuntemusta ihan minun tarpeisiini tarpeeksi. Ja olenpa muutaman teoksenkin aiheesta lukenut. 

 

Raissi
RetroPrinsessa

Ehkä otin hiukan hernettä nenääni noista teidän jutuistanne, koska minulla ei ole mitään syytä olla kunnioittamatta isomummoni pukua. Minulle tämä pukuasia vain ei ole niin herkkä tai arka asia kuin monelle muulle. Mulle riittää, että itse tiedän mistä tulen ja missä juureni ovat. Henkilökohtaisesti en loukkaannu esim. matkamuistoina myytävistä jutuista. Kestän saamelaisvitsejä ja nauran niille, jos ne ovat hauskoja. Esim. Aaken ja Pirkka-Pekan jutuille nauroimme usein koko sukumme voimin. Huultahan heitetään ihan kaikista. Se, että ihmisiä sorretaan syntyperänsä tai kansallisuutensa vuoksi, on asia ihan erikseen.
Niin ja tosiaan tuo kyseinen mekko on niin paksu ja lämmin, että se päällä voi istua vaikka pitkillä. En sitä pelkäksi edustusasuksi ole koskaan mieltynyt. Ugh, nyt olen puhunut ja siirryn seuraaviin aiheisiin.

Raissi
RetroPrinsessa

... mielänyt ei mieltynyt ;)

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

No minusta tuo puku oli ihan nätisti puettu. Joo näkyyhän sieltä housut alta ja se on vähän pieni, mutta muuten. Paremman kuvan siitä sai varmasti näin kuin sitten henkarissa kuvattuna. Huivin hapsutkaan ei pistäneet silmään, vaikka nyt kun siitä kommentiboksissa puhuttiin ja aloin kunnolla syynäämään niin joo onhan ne takussa ja kiharalla, mutta ööh... niin oli mullakin eilen kun en ehtinyt niitä oikoa :D Olin viimeksi pitänyt silkkiä kaulassa normivaatteiden kanssa (väärinpäin vielä, OMG) ja hapsut oli jääneet siitä keissistä ruttuun. Mun piti laittaa eri silkki mutta se olikin mennyt siskon mukana Raaheen, niin ei ihan saanut sitä aamulla kolmen minsan varoitusajalla.

Minusta tämä postaus oli hyvä enkä tod. mitään epäkunnioitusta missään havainnut. Mutta näitä asioita voi katsoa niin monenlaisten lasien läpi. Mulla ainakin hymyilyttää erityisesti se, että puhut kauniisti juuristasi ja haluat vaalia perinteitä, vaikka asuttekin siellä kaukana. :)

Raissi
RetroPrinsessa

Voih, kiitos! Ihanaa, että ymmärsit perimmäisen tarkoitukseni tästä postauksesta :-)

annapalaa (Ei varmistettu)

Olipa hauska lukea sun ajatuksia saamelaisuudesta. Koin ne varsin tutuiksi näin, miten sen nyt sanoisi, jälkipolven saamelaisena (isäni on saamelainen, äiti suomalainen). Saamelaisuus on tärkeä osa identiteettiä, mutta ei arkea.

En aina jaksa ymmärtää herneiden määrää, mun mielestä tässä nimenomaan kunnioitettiin saamelaisuutta ja saamelaisia. Eikö saamelaisuutta saa kunnioittaa jos ei ole 100% saamelaisverinen ja asu edelleen tällä alueella? noh... Itse olen joskus saanut nimenomaan nuorilta saamelaisilta haukkuja saamenpuvun käytöstä, kun "et ees tiiä minkä suvun pukua pidät!" ihan oman sukuni pukua. Samalla tunnistan itsessänikin tätä. Näin turkulaisen kansantanssiryhmän esiintyvän lapinpukua imitoivissa puvuissa, täysin kunnioittavassa tarkoituksessa ja silti hieman ärsytti.

Kiitos kirjoituksesta, tuli hyvä mieli ja kotoisa olo! :)

Raissi
RetroPrinsessa

Kiitos itsellesi noista sanoista, lämmitti kovasti myös minua. Olen saamelainen, äänestän saamelaiskäräjävaaleissa, pidän pukua, syön poroa ja siikaa ja oli muut siitä mitä mieltä tahansa. Tykkäsivät tai eivät.

Kommentoi