Saanaa harmittaa

Tiiättehän ne päivät kun vituttaa. Ihan vaan yleisesti kaikki tympii ja kyrsii, ilman mitään varsinaista syytä. Varmasti jokaisella ihmisellä on joskus tuollaisia päiviä, miksipä ei siis lapsellakin?

Jossain vaiheessa huomasin, että kun Saanalla rupesi tympimään/ harmittamaan/ ärsyttämään vaikkapa äiti, joka ei tajunnut mitä lapsi yrittää kertoa, ilmaisi hän turhautumisensa puristamalla kätensä tiukasti nyrkkiin. 

”Annapas puhelin äitille, se mennee rikki jos sillä hakkaa lattiaa.”

Pienet kädet nousevat koholle, puristuvat nyrkkiin, koko keho jännittyy ja suusta kuuluu vihainen murahdus ”ÄRH!”

Tai jos pipo ei mene päähän ”ÄRH!”, tai jalka ei osu kenkään ”ÄRH!”, tai kynästä ei tule paperiin jälkeä ”ÄRH!”

Jos neiti haluaa ilmaista erimielisyytensä jonkin asian suhteen oikein painokkaasti, hän tekee tuon saman liikesarjan, mutta ”ÄRH!” vaihtuu moneen napakkaan eihin: ”EI! EI! EI! EI!”

Olemme nimenneet tuon mielenilmauksen harmitukseksi: ”Nyt Saanaa harmittaa”.

Nyttemmin Tinttara on myös huomannut, että tällä harmituksella voi hauskuttaa myös yleisöä. Homma menee niin, että minä kysyn Saanalta:

”Miten Saanaa harmittaa?”

Tyttö tekee liikesarjan ja murahtaa, jonka jälkeen nauraa kovaan ääneen perään ja taputtaa käsiään yhteen. Tietysti odottaa samalla myös yleisöltään naurua ja taputusta. Tällä jutulla irtoaa mummilta ja papalta aina isot ablodit ja kehut.

”Näytäppä mummille ja papalle, miten Saanaa harmittaa?”

”ÄRH!”