Simsalabim, vahinko.
Sini laittoi minulle tekstiviestin:
”Mitäs sä tykkäsitkään Marimekon unikosta?”
”Noo, riippuu vähän missä ja minkä värinen. Se sininen on minun mielestä karsea,” naputtelin vastauksen, sen kummempaa kaunistelematta.
Siniltä tuli kuvaviesti ja teksti:
”Heh!”
Kuvassa oli tämä päällinen.
”Meil on näitä kaks, eikä ole oikein meidänkään juttu. Saat toisen, jos haluut.”
Hmm… Mitähän jos koittais värjätä tuon vaikka pinkiksi.
Eipä siinä auttanut kuin ryhtyä väriä metsästämään. Jännä juttu muuten, ihan älyttömän monet isot marketit ovat lopettaneet Dylon kangasvärien myynnin. Soittelukierroksen jälkeen selvisi, että Itiksen Prismassa on laaja valikoima Nitor tekstiilivärejä. Sinne siis! Hamstrasin heti kerralla useampia värejä, jos sattuu inspis uudestaan iskemään…
Tungin nämä koneeseen ja ryhdyin kyttämään pesukoneen luukkua. Ihan parasta viihdettä on istua kylppärin lattialla ja tuijottaa kun väri alkaa levitä kankaaseen. Kuulin Saanan hermoilevan isälleen olkkarissa. Olisi halunnut katsoa muumeja, taas.
”Saanaa!! Tuu kattoon äitin kanssa pesukoneen luukkua!” huusin hurmostilassa tyttärelleni.
Ei tullut neiti, outoa.
”Onpa kyllä jännä juttu, ettei pesukoneen luukun tuijottaminen vienyt mielenkiintoa muumeista,” kuulin Jykän höpöttävän tyttösen kiljunnan ylitse.
Tuijotin värin kehittymistä ja homma rupesi näyttämään ihan joltain muulta kuin mitä olin kuvitellut. Olen oppinut lukkua tuijottaessani sen, että osaan hyvin pian sanoa onnistuuko värjäys vai ei. Nyt näytti pahasti siltä, että metsään mennään. Ja niinhän sitä mentiin, koneesta ulostui tällainen joulurosollioksennus.
No, eihän tässä mittään, kipaisen vain Itiksestä värinpoiston ja värjään tuon uudestaan, vaikka turkoosiksi. Broom, broom, taas mentiin Itikseen. Värinpoistopaketti ja kangas koneeseen ja luukkua tuijottamaan.
”Jiihaa, se yrjö lähtee! Yrjö lähtee!” kiljuin innoissani, Jykän muljautellessa silmämuniaan.
”Mitäs muljauttelet?”
”Emmä mitään muljauttele. Ihmettelen vaan, että miten sä voit noin innoissaan tuijottaa tota pesukoneen luukkua?”
”Voinpahan vaan. Se on kuule aika vangitsevaa ja jännää puuhaa.”
Taas se muljautti.
Jätin Jykän olkkariin muljauttelemaan silmiään ja siirryin tuijottamaan luukkua.
Ohoh, mites se nyt näyttää jotenki oudolta? Ööö, minkä värisiä nuo kukat oikeen on?
Tiirasin ja tuijotin kangasta aina kun kone seisahtui, mutta en saanut oikein kunnolla selvää. Päätin jättää koneen rauhassa pyörimään loppuun. Kun sain kankaan vihdoin ulos koneesta, olin aivan äimänä, se näytti siltä kuin joku olisi vaihtanut sen ihan toiseksi.
SIMSALABIM! Minä olen näköjään värjäystaikuri. Vai mitä olette mieltä, eikös tämä, jos mikä ole silkkaa taikuutta?
PS: Lupasin, etten enää vaahtoa täällä siitä ruokailutilasta. En siis aio vaahdota. Mutta mikäli haluat tietää, miltä se näyttää räsymattojen kanssa, kurkkaa instagramiin.