Talvi tuli mummilaan.

Tänään on lunta leijaillut hiljalleen koko päivän. Mummilan takapihakin alkaa pikkuhilaa muuttua joulupukin maaksi. Punainen rantasaunarakennus näyttää ihan joulupukin mökiltä.

Käytiin Saanan ja mummin kanssa isomummon luona päiväkahvilla. Kotimatkalla nappasin kuvan Petsamo patsaasta. Patsas on pystytetty Petsamosta evakkoon lähteneiden kunniaksi. Myös minun edesmennyt kolttamummoni oli Petsamon evakko. Tämä muistomerkki muistuttaa minua aina ihanasta, rakkaasta, rämäpäisestä kolttamummostani.

En minä hänen muistamiseen patsasta kyllä tarvitse, muistelen tuota ihanaa pientä tummaa mummoani lähes joka päivä. Hän oli hiukan yli 140 cm pitkä tai siis lyhyt, ja ihon väriltään aika tumma. Kesäisin hän oli oikeastaan musta, kutsuikin itseään aina Rusinaksi.

Mummoni nimi oli Marina ja minä onnekas olen saanut tuon nimen myös toiseksi nimekseni. Me oltiin kyllä hengenheimolaisia tuon mummelin kanssa ja keksittiin aina jotakin ihan hölmöä. Tanssittiin mm. jenkkaa pitkin kylän raittia, kun odoteltiin toiselta kolttamummolta kyytiä kinkkupingoon.

Meijän lapin tyttö oli tumpattu mummilavaunuihin kaikkien mahdollisten vällyjen sisään. Eikä ollut kylmä yhtään.

Vielä nappasin tunti sitten pihalta kuvan sinisestä hetkestä. Oli kyllä niin kaunista. Nyt on jo pimeää. Villasukat jalkaan siis ja sohvan nurkkaan köllimään.