Täysin rahaton päivä…
Ikuiselta opiskelijaystävältäni Merviltä tuli viesti:
”Hei, Ateneumiin on ilmainen sisäänpääsy taiteiden yö-päivänä. Lähetäänkö viettämään täysin rahatonta päivää?”
Häpeäkseni täytyy myöntää, että minä, sivistymätön moukka, en ainakaan muista koskaan käyneeni Ateneumissa. Tulipas siis oiva tilaisuus korjata tämäkin sivistyksen aukko ja lähteä ilmaiselle museokierrokselle, etenkin nyt kun siellä on Tove Janssonin näyttely. Tokihan haluan myös kasvattaa tyttärestäni kultturellin taiteilijapersoonan, mikäpä siis olisi parempi paikka aloittaa kulttuurikasvatus kuin (ilmainen) kierros Ateneumissa.
Hiukan ennen yhtätoista odottelimme Saanan kanssa Merviä Ateneumin edessä. (Välihuomautuksena kerrottakoon, että olimme 30 minuuttia suunnitellusta aikataulustamme myöhässä, koska minulla tukkakriisi, Mervillä vaatekriisi ja matkalla Ateneumiin Mervi oli vielä bongannut roskalavalta siistin jalkalampun, joka piti tietysti palata viemään kotiin…)
Lähetin Merville tekstarin:
”Mis oot?”
”Mie oon tässä Samsungin liikkessä, kohta siellä.”
Mervi näköjään aloitti rahattoman päivän vieton Samsungin liikkeestä… Varmaankin vain ”kuivashoppaili”.
Koska olimme vankkureiden kanssa liikenteessä, piti museoon mennä takakautta sisälle. Kävelimme Marmorikujan sisäänkäynnin luokse ja olimme jo melkein sisällä, kun minä bongasin Punnitse ja säästä-kaupan…
”Piipahetaan pikasesti tuolla, ku siellä on kaikkia kuvahedelmä- ja jogurttiherkkuja, joista Saana tykkää. Se voi sitte vähän napostella niitä, jos tuntuu, että alkaa tylsistymään museokierroksella.”
Saanahan nämä yksin tietty syö…
Herkkuostosten jälkeen, minä ryhdyin pohtimaan Saanan ruokahommeleita, kun tytön lounasaika alkoi olla uhkaavasti käsillä, eikä minulla tietenkään ollut mitään eväitä mukana. Päätimme piipahtaa pikaisesti metrotasolla ruokakaupassa ennen museoon menoa.
Laskeuduimme metrotasolle ja kas, kas, mikäs se siellä kuvan oikeassa yläkulmassa pilkottaakaan…
Tigerhän se siellä, tuo ihana krääsätaivas, josta tekee aina löytöjä.
”No, eiköhän piipaheta ku se kerran on nyt tuossa?”
Piipahdettiin juu… Pari kassillista kaikkea tarpeellista mukanamme pääsimme vihdoin sinne ruokakauppaan eväitä lapselle hakemaan.
Saana mutusteli porkkanariisipiirakkaa, kun taas suuntasimme kohti Marmorikujaa ja Ateneumia.
”Hei, mitä nämä kojut on täällä? Pakko varmaan vähän vilkaista…” Mervi huomasi.
”Miten me ei näitä äsken huomattu ku mentiin tästä ohi? Täällähän on vaikka mitä ihanaa.”
Kädentaitiajia oli kokoontunut sankoin joukoin Makkaratalon läheisyyteen myymään kaikkea vastustamattoman IHANAA. Saanalle löytyi tuo raitapipo ensi kevääksi. Se oli oikeasti tosi halpa.
Neitikin tosi innoissaan testaili uutta pipoaan… Kasvonsa hän on maalannut porkkanapiirakalla.
Yhden pintaan me vihdoin pääsimme sisään Ateneumiin.
”Wuhuu, me oikiasti päästiin tänne!” Mervi hihkui.
Ateneum on ihan näkemisen arvoinen paikka, vaikka ei taiteesta niin kovin perustaisikaan. Rakennus itsessään on nimittäin todella hieno.
Jos on tarkkana voi lattiakivistä bongata fossiileja.
Hengenravinnon jälkeen oli aika nauttia syötävää ravintoa. Sushilounaspaikka löytyi Marmorikujalta ihan Ateneumin läheisyydestä.
”Hei, Indiskassa on alehinnoista puolet pois. Mennäänkö pikaisesti piipahtamaan?” Mervi vihjaisi.
”Pakkohan se on.”
Rahattoman päivän viettomme jatkui siis PIIPAHDUKSENA Forumin Indiskassa. Löysimme molemmille neulemekot ja vähän muutakin tarpeellista tosi halvalla.
”Mie tartten siihen mekkoon kyllä sukkahousutki. Lindexillä oli alessa sukkiksia…” Mervi mietiskeli.
Eipä muuta kuin Lindexille sukkahousulaaria tonkimaan.
”Kato kultaisia ja hopeisia glitterisukkiksia. Nämähän sopii vaikka pikkujouluihin,” Mervi haali hurmiossa sylin täydeltä sukkahousuja.
”Niin, kuinka monet pikkujoulut sulla oikeen tullee olemaan? Sukkahousujen määrästä päätellen ainaki kymmenet,” minä mietin ääneen.
Mervi tuijotti syliään, johon oli haalinut aimo läjän erilaisia sukkahousuja:”Ei vittu, eihän mulla varmaan mittään pikkujouluja ees oo, eikä mulla oo kenkiäkään tämmöisten kanssa, enkä mie ees tykkää näistä. Mikä minnuu vaivaa??”
”Joo, alkaa mennä tämä meijän touhu taas manian puolelle. Oiskohan aika lähtiä kottiin, kelloki on yli viis.”
Mervikin herästi sukkauhusutranssistaan ja palautti puolet haalimistaan sukkahousuista takaisin alelaariin. Ulostauduimme Forumista ja vaunun tavaratila notkuen kuljimme kohti Rautatientoria.
”Hei, kiitos tästä täysin rahattomasta päivästä. Oli kyllä mukavaa, vaikka minun kukkaro itkeeki nyt verta,” minä halasin Merviä.
”Mutta museo oli ilmanen, me säästettiin siinä vaikka kuinka paljon. Hei, tuossa on tuo silmälasiliike, miun pittää piipahtaa vielä siellä, ku miusta tuntuu että mulla on parantunu näkö”, Mervi jatkoi yhteen hengenvetoon. Huikkasi heipat ja kipitti silmälasiliikkeeseen.