Teinin toivotus.

Laahustin loppuviikosta eräästä tapaamisesta kohti Yrjönkadun uimahallia. Vastaani tuli DAY-liike ja päätin piipahtaa sisään, koska minulla oli vielä aikaa ennen jumppatuntia. Khyyllä, kävin jumpassa. Mutta ei siitä sen enempää, palataan DAYhin. Liikehän pitää sisällään kaikenlaista turhaa krääsää, jota on kiva katsella, jolla ei oikeastaan tee juuri mitään, mutta silti sieltä pitää aina ostaa jotakin, vähintäänkin värikäs tiskiharja, vitsikäs pyörän satulansuoja, tai jotakin muuta tuiki tärkeää.

Itselläni on joku erityinen heikkous postikortteihin. Niissä on jotakin hurjan kiehtovaa ja kaunista. Huomaan myös, että postikorttien teksteissä monesti kiteyy koko päivän päässäni pyörinyt ajatuksien massa. Löysin taas itseni tutkailemassa postikorttitelineitä ja napsivani sieltä käsiini jos jonkinlaisia kivoja kortteja. Sitten silmäni osuivat tähän:

Mieleeni tuli heti meidän Teini ja arkiaamut. Olen nimittäin ihan satavarma, että kun aamuisin potkin hänet hereille ja toivotan hyvää koulupäivää, niin hän tekee tuon käsimerkin minulle selkäni takana. Se menee silleen, että minä avaan hänen huoneensa oven, räpäytän kaikki valot päälle, kiljun hänet hereille, toivotan hyvää koulupäivää ja käännän hänelle selkäni poistuakseni huoneesta. Silloin peiton mutkasta kuuluu toivotus ”Hyvää työpäivää sullekin”, ja ihan takuuvarmasti sieltä ojentuu ylös myös käsi, joka näyttää tuota merkkiä selälleni.

Törkee (ihana, rakas, hauska, kultainen) kakara.

Teippasin kortin hänen huoneensa oveen. Sisäpuolelle. Niin ylös, että hän takuulla näkee sen, mutta minä en, koska se on niin korkealla.