Toisinaan kun sä puhut sitä etelää, se saa mun pällin repeemään..
Kuten jo tuossa esittelyssäni käykin ilmi, olen kotoisin tosi, tosi, tosi pohjoisesta. Muutin tänne Helsinkiin 15 vuotta sitten ja siitä asti olen kovasti yrittänyt opetella näille ”etelän” tavoille. On kuitenkin joitakin asioita joita yksinkertainen, suorasukainen kolttatyttö ei vaan voi ymmärtää. Yksi niistä on tämä:
Tapaat kaupungilla tuttavan, ette ole vuosiin törmänneet ettekä oikeastaan liiku samoissa ystäväpiireissäkään. Jäätte kuitenkin siihen juttelemaan hymyssä suin ja päivitätte pikaisesti kuulumisia. Kun on aika jatkaa matkaa, tuumaa tämä tuttava sinulle, että – Hei, ois kyllä kiva mennä joku päivä vaikka kahville ja jutella ihan rauhassa.
Kuulostaa tosi mukavalle, eikö? Tämä kyseinen kutsu voi kuitenkin tarkoittaa kahta ihan täysin päinvastaista asiaa…
Se voi tarkoittaa, että ”Haluan oikeasti tavata sinut pian uudelleen ja minua kiinnostaa kuulla mitä kaikkea elämässäsi on tapahtunut menneiden vuosien aikana”. TAI se voi tarkoittaa myös, että ”Ei vois vähempää kiinnostaa mitkään kahvit sun kanssas. Nytki oot vieny mun kallisarvoista aikaani jo ihan liikaa ja haluan päästä susta eroon mahdollisimman pian. En vaan osaa lopettaa tätä keskustelua mitenkään muuten…”
Miten ihmeessä tällaisessa tilanteessa oikeen pitää toimia?? Ihan ensialkuun innostuin tietysti aina ja ehdotin saman tien jotakin päivää. Nopeasti kuitenkin tämäkin yksinkertainen lappalaistyttö oppi, että jos ehdottamani päivät eivät sovi, eikä henkilöllä itsellään ole ehdottaa mitään päivää, niin ei tämä tyyppi todellisuudessa halua minua tavata. Tästä jäi aina vaan mulle itelleni jotenkin paska maku suuhun, tuli tunne, että luuleeko tuo ihminen minua tosiaan niin tyhmäksi, että en tajua sen puhuvan vaan lämpimikseen…
Olen opetellut vuosien aikana ihan oman tyylin leikkiä tätä mielestäni täysin typerää leikkiä. Lähden mukaan siihen läpätykseen ja annan kyseisen kutsujan viedä keskustelua haluamaansa suuntaan. Tyyliin näin: -Joo, niin ois kyllä tosi kiva. -Niin, onhan tämä hektistä elämää kun on työt ja harrastukset joo… – Joo, soitellaan vaan sitten kun tilanteet rauhoittuu. (Vaikka meillä ei kyllä ole toistemme puhelinnumeroita, mutta mitäpä väliä sillä on..) – Oli kyllä aivan mahtavaa törmätä ja ollaan yhteyksissä (edelleenkään meillä ei ole niitä numeroita). -Kerrohan kotiin terveisiä ja soitellaan (leveä hymy ja ehkä jopa halaus). -Moikka!
Minun on vaan ihan käsittämättömän vaikea ymmärtää sitä, että miksi kukaan pyytää/kutsuu ketään yhtään mihinkään, jos ei oikeasti halua tai ei ole aikomustakaan tavata??? En minä ite ketään pyydä kahville tai kotiini, vaikka törmäisin kuinka pitkästä aikaa, jos en sitä TARKOITA. Siis sen osuudenhan voi ihan hyvin jättää kokonaan keskustelusta pois. Vaikkapa näin: -Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Törmäilläänpä taas joskus kaupungilla. Voi hyvin ja vie kotiin terveisiä. Ei turhia kutsuja, ei tulkinnan vaikeutta, vaan vilpittömästi oli kiva nähdä ja se siitä, hyvää elämän jatkoa.
Tämän asian äärellä pyöriskelin viimeksi muutama viikko sitten. Törmäsin teiniaikojen pohjoisen tuttuun, hänkin asuu nykyään täällä pääkaupunkiseudulla. Juttelimme niitä näitä ja sitten hän lausui ne maagiset sanat: – Hei, teijän pittää oikiasti tulla käymään meillä. Surrrrr-rrr, tiltal tiltal, kuului varmaan päästäni kun yritin miettiä, että onko tämäkin pohjoisen ihminen omaksunut tuon tyhjän puhumisen taidon vai kutsuiko oikeasti kylään. En todellakaan tiennyt miten tähän reagoin… Sillä vanhalla pohjoisen tyylillä: – Joo, sopisko keskiviikkona? Vai tällä uudella oppimallani kaupunkilaistyylillä – No niin pitää, juu. Mites teidän lapset viihtyy koulussa?
Päätin valita tuon kaupunkityylin. Tiemme erkanivat, emmekä olleet siis sopineet mitään kyläilypäivää. Samana iltana oli facessa kaveripyyntö tältä tapaamaltani henkilöltä. Sitten sovimmekin jo näkevämme seuraavana viikonloppuna kirppiksellä ja niin myös oikeasti tapahtui! Nyt me olemme menossa heille kylään keskiviikkona. Mahtavaa, oikeasti ihanaa. Nyt tiedän, että tämä tyttö tarkoittaa myös mitä sanoo, minun ei siis tarvitse tehdä minkään sortin tulkintoja, jes!!
Tokihan ymmärrän sen, että elämä on hektistä kaikilla nykyään, mutta jos oikeasti jotakin ihmistä haluaa tavata, se aika tapaamiselle löytyy ennemmin tai myöhemmin. Mutta se kyllä löytyy PISTE!! Ja kaikille tiedoksi, että jos mie joskus tuun kutsumaan sinut kylään, kahville, shoppailemaan, uimaan ihan mihin vaan, niin minä oikeasti tarkoitan sitä ja haluan tehdä kanssasi jotakin kivaa <3