Uudet iät

 

IMG_20170311_193557_092.jpg

Sivupalkissa olevasta esittelystäni on poistunut ikäni. Aiemmin siinä luki, että olen yli 30 alle 40. Noh, enpä ole enää… Nyt voisin kirjoittaa siihen, että ikä on vain numeroita, ikä on vain mielentila, tai jotain muuta keski-ikäisten itsellleen keksimää ”Nuoruus ei ole vielä ohi”-paskaa. 

Nuoruus on ohi, se on ollut ohi jo jonkun aikaa. Mutta nyt se ei ole enää vähän ohi, vaan se on ihan kunnolla ohi. Voisin oikeastaan kirjoittaa siihen, että ikäni on ohi on. Sinällään tässä iässä ei ole mitään erikoista, paitsi haikeus. Mulla on koko ajan pieni haikeus ja ikävä ohikiitävistä hetkistä. Niistä ihanista elämän hippusista, jotka ovat ohitse ennenkuin kunnolla ehtii niitä edes tajuamaan. Tällä hetkellä minulla on ikävä Saanan vauva-aikaa, meidän reissuja, Teinin lapsuutta, tai oikeastaan mulla on nyt jo ikävä näitä hetkiä, kun Teini on täällä, koska kohta hän lähtee Jenkkilään. Kuulostaa varmaan vähän sekopäiseltä, ehkä se onkin sitä.

Kaiken haikeuden ja ikävöinnin myllerryksessä löysin itseni klikkaamasta minulle ja Teinille miniloman Berliiniin. Viimevuotinen Rooman reissumme oli niin huikea, että halusin kokea ja tuntea sen vielä uudelleen ennen kuin tyyppi häipyy rapakon taakse. Odotetaan reissua molemmat. Meillä on virtuaalinen aamukampa. 

20170316204539_1489691137059.jpg

Eihän tämä elo uudella vuosikymmenellä sentään pelkästään haikeutta ja ikävöintiä ole. Arjessa ja elämässä on paljon syytä juhlaan, kuten vaikka Saanan syntymäpäiväkekkerit, mummin vierailu, lounaat, brunssit ja päivälliset ystävien ja sukulaisten kanssa, uusi lepparituolin päällinen, mukava työpäivä, palkkapäivä, 90v bileet, kesäloman suunnittelu, mummilan kesä, talviloman suunnittelu, Jykä, lapset, huipputyypit jne.

20170316204348_1489690956621.jpg

20170311183647_1489689322488.jpg

IMG_20170311_194142_945_1489689438999.jpg

20170316204324_1489860950482_1490132313147_1490132675378.jpg

20170312160608_1489678661478.jpg

20170316204111_1490132501000.jpg

IMG_20170312_162335_194.jpg

Ihanaa kun kevään voi jo haistaa. Kohta alkaa taas armoton puutarhan tonkiminen ja etanoiden tuhoaminen. Taitaa siellä pari puutarhatuolia odotella vielä maalipintaakin. Ajoittaisesta haikeudesta huolimatta tämä uusi vuosikymmen ei siis vaikuta yhtään pöllömmältä. Perjantaina mulla on vapaapäivä. Olen varannut sen itselleni. Hyppään junaan aamulla ja köröttelen Tampereelle tapaamaan ystäviä ja piipahtamaan ainakin Uhanalla. Ihan mahtavaa! 

DSC_1467_1489689004130.jpg

suhteet ystavat-ja-perhe ruoka-ja-juoma lasten-tyyli