Vaaleanpunaiset nimijuhlat

Noin 1,5 vuotta sitten kävelimme serkkuni Hennan kanssa kotitalomme lähellä ja ohitimme punaisen vanhan talon. – Mitä oisit mieltä jos tuolla pitäis nimijuhlat vauvalle?, minä kysyin. -TÄH?? Eihän teille oo tulossa vauvaa, Henna mietti. -No ei ookkaan, mutta jos joskus ois. Arvatkaas missä tänä kesänä pidettiin nimijuhlat… No, siinä vanhassa punaisessa talossa kotimme lähellä 😉

Kekkerit alkoivat juhlamaljalla, joka oli tietysti vaaleanpunaista kuoharia. Nimijuhlissa oli reilut 50 henkeä, osa aikuisia ja osa lapsia. Kuoharia kului 15 pulloa. Olimme laskeneet, että kaikki saisivat ainakin pari lasillista.

Tällaiset haltijakummitodistukset saivat haltijat. Sisältä löytyi tyttösen kuva ja runo, jossa kiteytyi se mitä toivoimme kummeilta. Turvallista aikuista, läsnäoloa ja huolenpitoa. 

Isäni lauloi Jykän veljen säestämänä lapin äidin kehtolaulun. Kolttapuvussaan tietysti. Vieläkin menee kylmät väreet kun muistelee tuota laulua. Kyllä minun isukki on ehdottomasti komein lapin mies ikinä <3 Tämän jälkeen lauloimme kaikki yhdessä laulun Pieni tytön tylleröinen. 

Neitokainen sai nimekseen Saana Ilta Lyydia, elikkäs Lyyti 😉 Siinä oli virallinen osuus, ja eiku SYÖMÄÄN! Huomatkaa kummisormus Saanan sormessa. Pidettiin vain pieni hetki, ettei neiti vain hotkaissut sitä parempiin suihin.

Ei nämä meijän poseeraukset oikein onnistuneet. Aina on joku vinksallaan. Tällä kertaa mutsin ihme virnistys. Isukillakin kraka vinossa ja tukka unohtunu kiireessä kammata.

Isoveli meinas vähän unohtua kotiin pelailemaan… Oli sitten tuollaiset ”juhlakengät” nykässyt jalkaansa :) Noo, sole niin justiinsa.

Tyttösen tylliunelma. Arvatkaa oliko Saanasta ihanaa imeskellä tuota helmaa. Tämän mekon minä löysin netistä, sellaisesta ristiäis ym. juhlavaatteita myyvästä nettiputiikista kuin lastenshopare.com

Tässä yksi kukka-asetelma, jonka tein juhliin. Siinäpä säästää sievoisen summan, kun kipasee jostain ruokakaupasta erilaisia kukkakimppuja ja kotipihalta kaikkea mitä löytyy. Sitten vaan kaupan puskat auki ja sekaisin keskenään pihalta löytyneiden rehujen kanssa. Ei nyt ihan floristi tasoa, mutta tarviiko niin ollakaan.

Nämä vartaat oli ihan ehdoton menestys. Helpot ja nopeat tehdä. Suosittelen.

Suolaisena tarjottavana oli Inarilta kalastettua ja graavattua siikaa ruisleivällä n.80 kpl, kinkku-zazikikolmioleipiä n.80 kpl, coctailpiirakoita ja munavoita 60 kpl, 1,5 tuollaista kulhoa kana-pastasalaattia. Yksi kolmioleipä jäi. Coctailpiirakoita olisi saanut olla vielä yksi 30kpl:n laatikko kyllä. Salaattia olisi riittänyt puolet tuosta määrästä.

Makeat sitten: nämä kakut (hyydyke kakkuja oli kaksi, mutta yksi olisi riittänyt) 16 munan rullakakku, jonka täytteenä oli piparminttu-suklaa-philadelphia-kermatäyte ja hyydykekakku, jossa oli mansikka-vadelma- ja valkosuklaakerros. Mars-riisimuronamusia 90 kpl, mansikka-vaahtisvartaita (en muista määrää), erilaisia keksejä ja namuja sekä leipäjuustoa ja hillaa tai siis lakkaa. Noihin mars namusiin, kolmioleipiin ja kana-pastasalaattiin löysin ohjeet hellapoliisin sivuilta. Makeat riittivät hyvin. Vartaat ja riisimuromakeiset syötiin kyllä loppuun.

Kakun perhoset ym. koristeita tilasin netistä ullanunelma.fi ja decorahouse.com.

Noita erilaisia kortteja, joihin kirjoitin tarjottavat, löysin tiimarista. Nuo pidikkeet ja pirtelötarrat tigeristä.

Tällainen oli lahjojen määrä!! Voi mahoton. Piti ikuistaa, ettei unohda mitä kaikkea neiti saikaan. Voin sitten hänelle näyttää kun on vähän isompi tyttönen.

Ihanat leppoisat oli nimijuhlat. Vaikkakin pakko myöntää, että juuri ennen h-hetkeä meinas meikäläisellä vähän kiristellä hermoja. Tuntui, että ei ehditä mitenkään kaikkea, vaikka meillä oli tosi paljon porukkaa auttamassa (iso kiitos kaikille, erityisesti omalle rakkaalle äidille). Pisteenä i:n päällä, mulla levis kakun kermat pursotusvaiheessa kirjaimellisesti reisille. Onneksi tuo ylempänä oleva lapin mies tiesi miten hysteerikko tytär rauhoitetaan.