YHYY!

RetroPrinsessa

Eilen ne lähtivät, viimeisetkin vauvan rippeet tästä talosta. 

Ja minä itkin.

Jykä ja Saana ei itkeneet, vaan purkivat innoissaan pinnasänkyä, joka kiikutettiin saman tien seuraavalle tarvitsijalle.

Olin haaveillut tämäntyylisestä lastensängystä (kuva lainattu netistä), mutta tajusin sen olevan hiukan hankala käytössä. Mikäli joudumme kykkimään sängynlaidalla paljonkin iltaisin, on tuon sängyn reunalla tuskaista istuskella, koska siinä on reunat.

Piipahdimme Ikeassa (ihan vain silkkipaperia ostamassa) ja jumitimme lastensänkyosastolle. Sieltä löytyi simppeli, toimiva, edullinen sänky ja mukava patja, joten päätimme kaapata ne mukaamme. Koska kyse on tosiaan tuollaisesta "välisängystä" emme halunneet käyttää itse sängyn runkoon suuria summia rahaa (ei sen puoleen, että just nyt olisi ollutkaan ylimääräistä, mitä tuhlata), sillä muutaman vuoden päästä pitää kuitenkin hankkia isompi sänky. 

Jostain käsittämättömästä syystä, minä tykkään tästä sängystä tosi paljon. Vähän kyllä ihmetyttää miksi, sillä oikeastaanhan tuo on tosi perus tylsä. Ehkä se johtuu siitä, kun sängyn päällä on paljon väriä, niin tuo hillitty runko vähän rauhoittaa tunnelmaa... Ja muutenkin pieni askeettisuus miellyttää minun sisustussilmää nykyisin kovasti.

Vaikka pinnasängyn purkaminen oli minulle yllättävän kova paikka, toinen puoli minusta oli innoissaan ja jännittynyt. Jännitin ihan hirveästi sitä, miten Saana suhtautuu uuteen sänkyynsä.

Meijän Rimpiläinenhän oli aivan innoissaan ison tytön sängystä.

Hyppi, pomppi ja kölli sängyllä pitkin iltaa ja hoki:

"Ihana! Ihana! Ihana!"

Kunnes nukkumaanmenoaika koitti.

"Byää, yhyy, äitii, isii!!"

Ei siinä auttanut kun Jykän kanssa vuoron perään tönöttää sängynreunalla, silittää, hyssytellä ja laulaa. Yleensä Saanan nukuttamiseen menee pari unilaulua. Eilen meni tunti ja tsiljoona unilaulua.

Nonni, ja näin meikäläisestä tehtiin vieressämakaaja. "Suljen ihanan soittoorasian..."Voi paskan paska! Saiskohan sen pinniksen vielä haettua takas, jos tästä ei tuu mittään?? "kierrän lauluni kippuuraan..." Lapsi raukkaki ihan ahistunu. "Muiston mukavan taskuun taputan..."Kaikkia sitä pittää meijänki hössöttää, ois annettu nukkua vaan pinnasängyssä, ku kerran viihty siinä. "Lallallalala, lallallalala, lallallaa".

Näissä mietteissä meni tunteroinen. Onneksi pitkän hyssyttelysession jälkeen, tyttö kuitenkin nukkui aamuun saakka uudessa sängyssään.

Saapä nähdä mitä tämä ilta tuo tullessaan, lähdetäänkö ruinaamaan pinnasänkyä kaverilta takaisin...

Kommentit

Raissi
RetroPrinsessa

No sepä. Nyt mennään taas perse edellä puuhun ja nukutetaan tuntitolkulla... No, en minä vielä heitä kirvestä kaivoon. Stay positive, you know :D

Raissi
RetroPrinsessa

Pikku pessimisti ei pety, vaan saattaa jopa yllättyä iloisesti ;D Pieni toivonkipinä palaa siis.

Karuselli

Tsempit! Täällä on sama prosessi käynnissä juniorin kanssa. Pari kuukautta on nyt tahkottu. Voi morjens, että mulla on ikävä niitä aikoja, kun tuo lapsi lykättiin pinnasänkyyn ja sinne se nukahti omia aikojaan.
Arvaas, kuinka monta kertaa olen meinannut hakea varastosta matkasängyn ja lykätä tuon karkailijan sinne. Pinnis me myytiin jo eteenpäin. Onneksi. Nyt tämä hiton vaihe on vaan pakko lusia. Ei tunnu sujuvan pienimmällä yhtään sen helpommin kuin isoillakaan aikoinaan

Raissi
RetroPrinsessa

Voi eii!! Saas nähdä miten siellä menee, kun olen nyt vasta matkalla kotiin. Peukut pystyyn ja sormet ristiin vaan.

Karuselli

Onneksi monilla lapsilla tuo siirtymä sujuu ihan hienostikin. Näin olen kuullut. :-)

Meillä on syksyn aikana päästy siihen pisteeseen, että kun isä vie lapsen nukkumaan, homma sujuu yleensä max. parilla palautuksella ja aika sukkelasti. Kun minä olen asialla, karkailua ja palauttelua jatkuu helposti tunti. En tajua; lapsi ei muuten juuri tee eroa meidän kahden välille ja taidamme olla yhtä jämyjä/lempeitä. Mutta tässä asiassa ero on suuri.

Vähänkö mun tekee tätä nykyä usein mieli luistella nukutusvuoroistani. ;-)

Raissi
RetroPrinsessa

Hei, meillä Jykä vahtii iltapalan, mie pesen tytön hampaat, laitan pyjaman ym. ja Jykä nukuttaa aina kun on kotona. Aivan loistava työnjako! Meilläkin isän kans tyttö nukahtaa nopeiten. Ja arvatkaa mitä... Kun tulin kotiin, neiti nukkui!! Yksi unilaulu ja hetken silittely oli vain tarvittu. Jiihaa!!!

Karuselli

Jes, loistavaa!

Kaikki hyvät vinkit otetaan tännekin vastaan! Meillä on nyt vähän yli 2-vuotiaan kanssa taisteltu 2 kk nukkumaanmenosta entisen "laita-lapsi-pinnasänkyyn-ja-sinne-se-heti-itsekseen-nukahtaa"-meiningin sijasta. Ei sanaakaan, että huoneesta voisi poistua ennen lapsen nukahtamista, sitä karkailua ei jaksa hullukaan. Ja aikaa nukahtamiseen menee kaikkea 15 min ja 1,5 tunnin välillä. Turhauttaa, eikä oma kärsivällisyys ole yhtään lisääntynyt tänä aikana. Huh, nyt ehkä vähän helpotti kun sai taas avautua :) kiitos ja anteeksi.

Karuselli

Meillä aiheuttaa haasteita se, että lapsi on tottunut nukahtamaan itsekseen, omassa rauhassaan. Mutta nyt kun hän ei tahdo tuossa pinnattomassa sängyssä pysyä, on vanhemman vähän pakko hengailla lähistöllä. Käytännössä aikuinen teeskentelee nukkuvaa meidän sängyllä, joka on saman ( suht ison) huoneen toisella laidalla.

Mä kokeilin jossain vaiheessa sellaistakin, että istuin hiljaa lapsen sängyn päädyssä, ettei hän ylipäänsä lähtisi sieltä nousemaan. Mutta silloin se homma vasta venyikin. Itsenäiseen nukahtamiseen tottunut napero meni jotenkin vaan enemmän sekaisin mun läsnäolosta. Pakko uskoa, että meidän lapset ovat tuollaisia itsekseen nukahtajia. (Ja nukkujia myös. Vaikka ovat joskus viereenkin tulleet, niin nukkuvat kaikki parhaiten omassa rauhassaan.) Niinpä ollaan sinnikkäästi palautettu ja rauhoiteltu lapsi sänkyynsä ja väistytty itse sivummalle. Todistettavasti hän sillä metodilla nukahtaa lopulta nopeiten ja vähimmillä kitinöillä.
Mutta kyllä se palauttelu vaan on hermoja raastavaa. Meilläkin ehti tässä vierähtää vuosikaudet niin, ettei ketään tarvinnut nukutella ollenkaan. :-

Karuselli

Aijonille vielä, että meillä parhaiten toimii se, ettei lapsella ole edes näköyhteyttä siihen nukahtamista vahtivaan vanhempaan. Silloin hän asettuu parhaiten aloilleen. Mutta lapset on niin erilaisia. Toisia se vanhemman lähelläolo rauhoittaa. Kasvukäyrällä-blogissa oli taannoin hyvää keskustelua "tuolikoulusta". Sekin voi toimia. Tsemppiä!

Raissi
RetroPrinsessa

Nämä nukkumisjututkin on niin jänniä. Heti kun tottuu siihen, että lapsi nukahtaa tietyllä systeemillä ja tietyssä ajassa, tuleekin joku kehitysvaihe ja koko pakka menee sekaisin. Eipä siinä kun uuden nukahtamisrytmin metsästykseen vaan. Tai sitten jotkut kaalipäävanhemmat päättävät hankkia lapselle uuden sängyn ja järkähdyytää koko pienen ihmisen maailman sekaisin... Meilläkin olivat illalla olleet uimassa, joten saattoi tämän illan helppo nukahtaminen johtua puhtaasti pelkästä uupumuksesta.

Kiitos tsempeistä! Meillä on mennyt ihan samalla tavalla. Kun lapsi oli melkein kaksi vuotta tottunut nukahtamaan yksikseen, niin totta kai hämmennystä aiheutti yhtäkkinen vanhemman läsnäolo huoneessa. Mutta minkäs teet kun sängyssä ei pysytä ja muutaman kokeilun jälkeen huoneesta poistuminen ja lapsen sänkyyn palauttaminen (jossa on siis mennyt noin 1,5h ilman merkkiäkään nukahtamisesta) ei ole vaihtoehto. Sen verran ollaan edetty, että enää ei tarvitse istua ihan sängyn vieressä (ja estää lasta potkimasta peittoa tai seinää) vaan nyt voi olla muutaman metrin päässä sohvalla. Valitettavasti sohva on toisessa suunnassa kuin huoneen ovi, eli tuolikoulusta tämä ei käy sitten millään. No, ainakaan tämä ei voi enää paljoakaan hullummaksi tästä mennä, joten alkuvuodesta kun pikkusisarus syntyy niin takapakit otetaan sitten jossain muussa asiassa (heh, epätoivoista hakea positiivisia puolia tällaisen kautta...)!

Se piti vielä lisätä, että päiväunille mennessä lapsi nukahtaa noin 5 minuutissa. Ongelma koskee siis vain yöunille menoa, vaikka päivälläkin vanhempi tarvitaan huoneeseen, jotta sängystä ei karata.

Raissi
RetroPrinsessa

No mutta hei, pessimisti ei tosiaankaan pety :D

Raissi
RetroPrinsessa

Minä työnnän päivällä tytön lämpöpussiin ja rattaissa pihalle. Sinne tipahtaa saman tien. Pitää vain muistaa laittaa itkuhälyttimestä musiikki soimaan :)

Vau mikä vauva!

"Mikäli joudumme kykkimään sängynlaidalla paljonkin iltaisin, on tuon sängyn reunalla tuskaista istuskella, koska siinä on reunat."

Reisikipu alkaa ihan just kohta täällä hellittään :D meillä siis kyllä on sängynreuna kans vaan osassa sänkyä, mutta sit kun tyttöö pitikin silittää ihan lähietäisyydeltä ja tasapainoilin puoli tuntia just sen reunan päällä... aijaijai.

Munkin blogista löytyy näitä lastensänkyyn siirtymisiä, ja kuten joku sano edellä niin meilläkin nukkumaanmenossa on ollut vaihtelua ihan laidasta laitaan. Välillä riittää iltasatu ja unilaulu ja kymmenen minuutin aika, välillä on sit yli tunnin juoksuralleja (ja mies uhkaili hakevansa ja kasaavansa pinnasängyn takasin, mut koska pelkäsin tytön kiipeevän reunan yli ja tippuvan päälleen, se ei varsinkaan ollut vaihtoehto). Nythän mimmi tosin on yönsä jo alusta lähtien meidän sängyssä... että se vaihtelu on sit päiväunilla.

Raissi
RetroPrinsessa

Tsemppiä ja hyvää reisitreeniä sinne ;D Tällä toinen helppo nukahdus takana tänään, jee!!!

Kommentoi