Yllätys!

Pari päivää sitten soitin Jykälle töhin:

”Hei, ku tuut kottiin, niin mulla on sulle ylläri”.

”Kuulostaa vähän pelottavalta, mikä se on?” Jykä uteli. Varmaan kuvitteli, että olen ylläriksi repinyt tapetit olkkarin seiniltä, ja seison uudet tapettirullat toisessa kädessä ja liisteripönikkä toisessa odottamassa miestä kotiin.

”Höh, no eihän se sitte oo mikkään yllätys jos kerron. Sitte näät ku tuut”, minä huikkasin.

Tässä se ylläri ny on. Arvaatko/tunnistatko jo ekasta kuvasta?

Tadaa!!

Siivutuskonehan se siinä. Eikä mikään uusretro, vaan oikeasti vanha. Meillä oli tallainen kun olin pikkulikka. On sen verran hieno peli, että toimii oikein sähköllä.

Pikkuisen meinas Jykällä naurattaa, nimittäin juuri pari päivää sitten muisteli, kuinka heilläkin oli siivutuskone aikoinaan kotona ja miten kätevä sellainen olisi nytkin. Toimme Barcelonasta köntin ilmakuivattua kinkkua ja Ivalosta tulee usein kylmäsavuporoköntti, kuinka näppärää olisikaan siivuttaa niistä koneella ohuita siivuja, wruum, wruum vaan.

Mitäpä sitä ei vaimo tekisi miehensä iloksi. Täytyihän hänelle siivutuskone hommata. 

Piipahdimme Sinin kanssa eräällä kirpparilla ja siellä oli oven edessä laatikko, jossa luki, että saa ottaa. Laatikossa törötti tuo kone. ”Ei hitto, tuohan on se Jykän puhuma siivutuskone”, minä mietin ja kaivoin koneen laatikosta. Kysyin vielä myyjältä, että tietääkö hän toimiiko kyseinen vempele. ”Kyllä se toimii”, vastasi myyjä. Eihän siinä muu auttanut kun napata kone kainaloon.

Onhan tuo melkoinen keittiön ”komistus” eikä ihan pienikään, mutta jotakin hyvin sympaattista siinä kyllä on. Siellä se nyt töröttää toimintavalmiudessa keittiön pöydän nurkassa. Niin, että tänne vaan kaikki kuivat lihat, ilmakuivatut kinkkuköntit ja kylmäsavuporot, siivuja tulee silmän räpäyksessä, viuh vauh vaan.