Se toinen Pariisi

Pariisi on valon, taiteen ja rakkauden kaupunki. Kaupunki, jossa istutaan kahviloissa, juodaan viiniä ja keskustellaan elämästä. Nautitaan kulttuurista, muodista ja kauneudesta. Mutta toisin kuin usein ajatellaan, se on myös ghettojen, köyhyyden ja kurjuuden kaupunki. Paikka, jossa on rikollisuutta ja väkivaltaa, sekä monia muita uhkia. Metropoli molempine puolineen. Tämä on helppo unohtaa, jos pohditaan kaupungista vallitsevaa mielikuvaa.

Viikko sitten Pariisia ja muuta maailmaa muistutettiin kuitenkin tästä rakastetun suurkaupungin pimeämmästä puolesta. Ranskalaista – ja samalla koko eurooppalaista – kulttuuria, arvoja ja elämäntapaa vastaan hyökättiin koko läntistä maailmaa järkyttävällä tavalla. Tavalla, joka jättää jälkensä jokaisen kaupunkilaisen sydämeen. Silti ranskalaiset pitävät rohkeana päänsä pystyssä ja jatkavat matkaansa periaatteistaan kiinni pitäen. Ulkomaisia, kaupungissa vain vieraana olevia kuitenkin kauhistuttaa. Uhka on näkyvästi läsnä jokapäiväisessä elämässä – ja se on jotain, mihin ei kotona ole joutunut tottumaan.

Saapuessani Pariisiin olin tietoinen kaupungissa vallitsevasta tilanteesta. Silti aseistettujen sotilaiden partioiminen kaduilla ja rautatieasemilla tuntui hurjalta, äärimmäiseltä varotoimenpiteeltä. En osannut kuvitellakaan eräänä iltana kiirehtiväni kotiin ravintolasta, juosten pitkin pienimpiä ja pimeimpiä kujia, tietäen eri puolilla kaupunkia tapahtuneista räjähdyksistä ja ammuskeluista, mutta ilman tarkempaa tietoa siitä, mitä on tapahtunut ja missä. Tai herääväni seuraavalla viikolla kymmeniin viesteihin ja uutisiin, jotka kertoivat yliopistoani ympäröivässä esikaupungissa käynnissä olevasta väkivaltaisesta poliisioperaatiosta, jonka seurauksena metro on suljettu ja opiskelijoita pyydetty pysymään kotona. Tämä ei ollut käynyt mielessäkään hakupapereita täyttäessä.

Viime päivinä sosiaalinen media on täyttynyt Eiffel-torneista ja trikoloreista. Maailma haluaa solidaarisesti osoittaa tukensa ja osanottonsa, mutta valmiin filtterin tai kuvan lisääminen tuntuu Pariisin perspektiivistä hieman huvittavalta. Täällä ihmiset joutuvat elämään tapahtuneen kanssa, muistellen tuota hengityksen salpaavaa iltaa sekä miettien tulevaa. Kaupunkilaisten tahto on kuitenkin vahva, ja täällä todella uskotaan, että Pariisin kauniimpi puoli pääsee pian taas voittamaan.