Hei 2019 !

Heippa! 

Palataampa pienen tauon jälkeen tänne purkamaan taas päätä. Vuosi 2018 oli vuoristorataa, muutin lahteen erittäin sponttaanisti ja sain aivan erittäin ihania ihmisiä ystävikseni. En olisi uskonut että kiun kutsuu naistenhuoneelta facebookista 10 tuntematonta omaan kotiin tupareihin sieltä löytäisi niin mahtavia tyyppejä! Oli sitten tien toisellapuolella asuva tai muutaman minuutin ajomatkan päässä oleva ihminen niin kummatkin todella tärkeitä ja ihania, meille kehittyi tosi nopeesti ystävyyssuhde ja nähtiin usein ja tuntui että olen kotona. Harmikseni jouduin työttömäksi valmistumisen jälkeen heinäkuussa. Se tuotti isoja ongelmia koska noh vuokra oli suuri ja rahaa ei niinkään satanut ovista ja ikkunoista. Elämä lahdessa oli vauhdikasta ja oli paljon baari-iltoja sekä darrasia sunnuntai aamuja. Hain sitten puolivuotta töitä lahdesta yö-siivoojasta, nuoriso-ohjaajaan. Mikään ei tärpännyt joten aloin etsiä kauempaa. Aikaa kului mistään ei kuulunut mitään, päätin muuttaa takaisin espooseen alkutalvesta. Syyskuussa 4.9 täytin 20 vuotta ja syntymäpäivänikin oli melkoin sotku, osa oli myöhässä mutta onneksi tilanteen oli pelastamassa kaksi parhainta ystävääni. Istuimme ja nauroimme elämälle ja tottakai pelasimme kolmistaan sanajahtia! Siinä jos missään on mahtava peli hyville ystäville istua olohuoneessa haisemassa pahalle ja jahdata sanoja pienellä laudalla puhelimen näytöltä. 

Aika koitti kuitenkin yhtenä talvisena maanantaina, sain soiton että saisin vuokra-asunnon espoosta. Ehtona muutolle oli että olisin/menisin töihin, aloin siis kuumeisesti etsiä työpaikkaa espoo-helsinki alueelta. Muutto oli vastassa ja se hoidettiin perheen ja parhaankamelin kanssa. Kerkesin asettua muutaman viikon kun sain viestiä että olisi mahdollisuus päästä McDonaldsiin töihin. Olin todella innoissani ja otin heti haastattelun vastaan ja menin käymään paikanpäällä. Sain positiivista palautetta että sovin sinne ja siellä onkin aivan helvetin hienoa porukkaa töissä keihin olen saanut tutustua! 

Noh tässä sitä ollaan asuttu espoossa tavaroideni ja muutaman ongelman kanssa mutta empä ole työtön enään 🙂 Oon onnellinen että sain paikan ja sain tutustua ihmisiin sielä ja toivottavasti saan olla siellä vielä pitkään. Ihmissuhde ongelmien kanssa on kyllä painittu tänä kauniina alkaneena 2019 vuonna. 

Vuoteni 2019 alkoi lahdesta jonne ajoin töiden jälkeen näkemään ystäviäni, olisin voinut myös olla perheeni kanssa mutta sponttaanina ihmisenä lähdin sinne. Ajoin sitten 1.1 takaisin heti töihin ja väsyneenä painoin vuoroni loppuun ja palasin kotiin. Tässä kohta kuukauden uutta vuotta eläneenä sanoisin että ei tehty lupauksia,toteutettu vanhojakaan vaan menty aika samaa rataa kuin edellisinäkin vuosina. Kuitenkin halusin jotain pientä luvata itselleni että saisin tärkeitä asioita pois päiväjärjestyksestä mutta töissä käyvänä huomaan että aika kuluu nopeasti ja ajatukset eivät välillä pysy mukana. 

Vuottahan on onneksi jäljellä vielä muutama hassu kuukausi joten kaipa tässä on sitä suurta aikaa tehdä ja mennä. Tänä vuonna mittariin saadaan 21 vuotta ja tuntuu että ”pitäisi” olla aikuinen ja tehdä isoja päätöksiä ja nähdä samalla maailmaa ja samalla tehdä töitä ja seurata unelmia ja löytää ne omat jutut. Kyllä nuoria tässä ollaan ja haluaisin opiskella vielä ja mennä armeijaan 2020 ja tehdä asioita suomen nuorten eteen ja olla hyvä ystävä,sisko ja tytär. Sanotaan kliseisesti että aika parantaa ja asiat järjestyy kuitenkin, elämä voittaa eiks nii ?

Tuntuu hyvältä taas kirjotella ajatuksia ja antaa tekstin vaan tulla sen enempiä miettimättä! Voin luvata että kirjoittelen ainakin kerranviikossa juttua miten menee ja missä mennään 🙂 

Kiitos Kiitos paljon jos jaksoit lukea tätä tosi poukkoilevaa tekstiä ja hypin aiheista toiseen 😀 muttakun sanoin se vaan tulee en paljoa mietiskele.

IHANAA alkanutta 2019 vuotta kaikille ja pitäkää perhe ja ystävät lähellä  <3