Matka on pitkä ja kivinen, mutta älä pelkää

Noniin.

Tästä tää mun syvin vuodatus nyt alkaa. Ja tietysti nyt kun tätä ekaa postausta kirjotan, niin tajusin että:

A) Mulla on aivan liian surkee läppäri, että voisin leikkiä Carrie Bradshawia.

B) Mulla ei tietenkään ole edes kunnon kameraa – paitsi jos joku pitää Nokia Lumia 710 kameraa Canonin vertaisena.

C) Oon maailman huonoin ihminen poseeraamaan. Siis oikeesti. Maailman huonoin.

Elikkä näillä mennään ainakin näin aluksi.

 

Olis varmaan reilua vähän kertoo itestäni ja miten päädyin kirjottamaan edes sellasta muoti-ilmiötä kuin ”blogi”. Olen siis 19-vuotias tyttö, joka on pienen paikkakunnan kasvattama – tarkoittaen sitä, että paremmasta ei ole tietoa ennen kuin pääsen opiskelemaan jonnekkin isommalle paikkakunnalle (vanhat samat naamat ärsyttää, kaikki luulee tuntevansa kaikki etc.). Lukio on siis jo takanapäin ja itseasiassa tän vuoden keväällä sain heittää juurikin sen valkolakin päähäni.

Nyt elelen välivuodella samalla kun teen duunia ja mietin mitä mä oikeesti haluan tulevaisuudelta. Oikeestaan yks syy tän blogin alottamiseen oli justiinsa se, että rakastan kirjoittamista: tykkään vaan ”oksentaa” kaikki ajatukseni johonkin paperipalalle tai Word-tiedostolle. Hainkin juuri journalistiikan opintoihin muutamaan eri yliopistoon mutta varasijoille jäätiin. Toinen aika isokin syy tähän on se, että tykkään vuodattaa mun ajatuksia muille. Tai no, ei tää tuu olemaan koko aikaa sellasta syntyjä syviä pohdiskelevaa tekstiä, vaan jaan teille omia visioitani mm. muodista, musiikista, kulttuureista, sisustumisesta ja hyvästä olosta – eli toisinsanoen kaikesta siitä mikä mua kiinnostaa. Ja uskon, että oon tullu oikeeseen paikkaan jakamaan niitä. :) Pari vuotta tässä onkin jo pohdittu, että pitäiskö alottaa blogi vai ei!

 

Ajattelin laittaa tähän samaan postaukseen vielä muutaman kuvan, jotka inspiroi mua tänään. :)

 

 

 

… Koska päivä on kulunut kotiolojen merkeissä. :)

Kuvat: tumblr.com