Järven rannalla

Jeesus siirtyi järven rannalle. Me suomalaiset rakastamme kesäisin järven rantoja. Rakennamme mökimme mahdollisimman lähelle vettä. Me ymmärrämme, miten virkistävää on oleilla sellaisissa paikoissa. Siellä sielu saa levätä.

Jeesus jatkoi parantajan työtään, mutta hän ei kaivannut julkisuutta. Kun ajattelee, miten monet haluavat tänä päivänä paistatella lehtien kansissa, hän ei ollut sellainen. Hän varoitti ihmisiä puhumasta hänestä julkisesti.

Ei hän huuda eikä riitele, ei kuulla hänen ääntänsä kadulla.

Usein ihmiset keskustelevat siitä, mikä on syntiä. Jeesus määrittelei sen näin:

Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Joh. 16:9)

Hän tuli kutsumaan synnin orjuuttamat ihmiset vapauteen. Hän ei tullut tuomitsemaan meitä. Hän ei myöskään antanut meille mandaattia tehdä niin toisillemme. Kaikki me olemme pois poikenneita, tyynni kelvottomiksi käyneitä.

Synnin orjana on väsyttävä olla. Orjat kaipaavat lepoon. Monesti nykypäivän kiireinen elämänrytmi tekee meistä hermostuneita ja stressaantuneita. Jeesus tietää, miten ihminen voi elää levossa ihmisjoukonkin keskellä. Hän meni luontoon ja ihmisjoukot seurasivat perässä minne hän menikin. Siellä hän auttoi heitä paransi ja vapautti saastaisten henkien vaivaamat ihmiset. Sama kutsu koskee tänään meitäkin:

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

32. Jeesus vetätyy Galilean merelle

Matt. 12:15-21

Mark. 3:7-12