Jeesus parantaa spitaalisen

Suomen tunnetuin leprasiirtola oli Seilin saari Turun saaristossa, Rymättylän ja Nauvon välillä. Siirtola perustettiin sinne 1600-luvulla. Potilaat joutuivat tuomaan saarelle mukanaan ruumisarkun tai puutavaraa arkun rakentamista varten, eikä sieltä ollut paluuta. Leprasairaala suljettiin vuonna 1785.

-Wikipedia

(Kuvassa on lepraa sairastava 24-vuotias mies)

Kun lukee spitaalin eli lepran tautikuvausta, nykyajan taudeista mieleen tulee esim. Hiv. Taudin stigma on suurinpiirtein samaa luokkaa, ja sen eristävä vaikutus. AIDS on hoitamattomana kuolemaan johtava sairaus ja Hiv-tartunta on lapselle kohtalokas. Etelä-Afrikassa joka toinen hiv-positiivinen lapsi kuolee ennen viidettä syntymäpäiväänsä. Onneksi on myös kehitetty lääkehoitoa tähänkin sairauteen, jolla voidaan säästä osa ihmisistä.

Kärsimyksen ongelma

Kuitenkin ollaan sivuamassa myös kärsimyksen ongelmaa. Pieni lapsi, joka saa tartunnan äidiltään on viaton mutta kärsii seurauksia edellisten sukupolvien synneistä. Raamatussa kerrotaan, miten syntien kirous ulottuu kolmanteen ja neljänteen polveen saakka ( 2. Moos. 34:7 ) On kyse synnin verkosta, jonka alle joutuvat viattomatkin tässä Kuoleman laaksossa.

Lepra voi viedä kantajaltaan jäsenetkin. Pahinta ei ole kuitenkaan se, että menetämme sormia. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta – olen elänyt koko ikäni kuuden sormen kanssa. Synti on luonteeltaan asia, joka tappaa. Sille ei riitä meidän ruumiimme runteleminen, vaan se tahtoo viedä sielummekin.

Ainut vapahdus tästä kuoleman kierteestä on ristinmuotoinen. Jeesuksen kärsimys ristillä on osallisuutta inhimillisiin kärsimyksiimme. Myös hän kärsi viattomana. Hän on veljemme, ja hänen kärsimyksellään on mieli. Se tahtoo pelastaa meidät ajan tuolle puolen, ikuiseen elämään. Taivaan valtakunnassa ei ole sairautta. Jo siksi sinne kannattaa pyrkiä. Siellä ei ole sairautta eikä rakkaistaan erottava kuolemaa. Se on kuin parannettu versio tästä maailmasta, mutta ilman tämän ajan puutteellisuutta!

Lepra on niin vaarallinen tauti, että ihmiset karttavat sairastuneita.

Vaikeinta työssä ovat kuitenkin pinttyneet ennakkoluulot ja pelot. Sairaalaan ei millään saada houkutelluiksi erikoislääkäreitä. Moni potilas on kuollut ennenaikaisesti erikoissairaanhoidon palveluiden puutteeseen. – Lääkärit eivät halua tulla Curupaitiin eivätkä muut sairaalat halua vastaanottaa meidän potilaitamme, da Silva summaa kokemuksiaan.

Jeesus ei pelännyt koskettaa spitaalista. Hän antoi samalla esimerkin  siitä miten sairaita tulee kohdella – ihmisinä, lähimmäisinä. Hyljeksintä ja syrjintä on monien mielestä pahinta, mitä ihminen voi toiselle osoittaa. Se ei kuitenkaan ulotu Taivaan valtakuntaan. Sinne on tervetullut jokainen.

 

Jenni Vartiainen & Seili

 

http://www.youtube.com/watch?v=cPMOQV0kVXQ

 

 

Matt. 8:2-4, Mark. 1:40-45, Luuk. 5.12-16

Lisätietoa leprasta:

http://www.sairaanhoitajaliitto.fi/ammatilliset_urapalvelut/julkaisut/sairaanhoitaja-lehti/6-7_2006/muut_artikkelit/lepra-miksi_stigma_ei_kuole/

Kuva: www.wikipedia.fi