Papit ne tekevät kirkossa sunnuntainakin työtä

Oikeesti se meni: papit tekevät temppelissä sapattinakin työtä, mutta muokkasin tuon Jeesuksen läpän vähän nykyaikaisempaan muotoon.

Siis kun fariseukset näki että Jeesuksen nälkäiset oppilaat katkoivat sapattina tähkäpäitä muistuttivat he Jeesusta lepopäivän pyhittämisestä (2. Moos. 20:8-10).

Ja Jeesus muistutti heitä Daavidista ja hänen nälkäisistä miehistään (1. Sam. 21:4-7).

Kyse oli siitä, että fariseukset olivat taas syyttömien niskassa. Mutta se heille sallittakoon, sillä he eivät tunteneet sitä jonka kanssa keskustelivat – sunnuntain ja sapatin Herraa. Sillä jos he olisivat tunteneet, he olisivat myös tienneet, että

’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja’ (Hoos. 6:6)

Tämä siksi, että papit VT:ssa nimeenomaan suorittivat uhrimenoja sapattina Temppelissä. Jeesuksen missiona oli jatkuvasti kutsua syntisiä ihmisiä. Sillä Jeesus arvostaa uskollisuutta, ei niinkään niitä rituaaleja, joita jotkut kirkoissaan harjoittavat pyhisin. Hän arvostaa aitoa Jumalan tuntemista, joka näkyy lähimmäisen kohtelussa ja elämässä, ei muotomenoja.

Oppilaat olivat parhaassa seurassa. Jeesuksen seura merkitsi enemmän kuin temppelissä käyminen. Jeesuksen ajan juutalaisuudessa ei kuitenkaan voinut ajatella mitään temppeliä merkittävämpää. Itseasiassa yhä tänäkin päivänä elää ihmisiä, jotka tahtoisivat ennallistaa tuon temppelin, mutta he eivät ymmärrä Jeesuksen merkitystä Messiaana ja koko maailman Vapahtajana.

Jeesus on myös enemmän kuin kirkkojärjestelmä. Ei ole tarkoitus laiminlyödä jumalanpalvelusta vaan on tutkittava tärkeysjärjestystä. Sillä jos ihminen hoitaa moitteettomasti kaikki virkansa velvoitteet, mutta laiminlyö lähimmäisensä tarpeet niin jokin ei ole kohdallaan. Mitä hyödyttää, jos ulkokuori kiiltää ja maine on kunnollisena kristittynä tahraton kun itse asian olemus on hukattu?

Armatavaisuus on kristityn oikea tunnus. Meidän tulee jakaa armahtavaisuutta lähimmäisillemme. On myös hyvä huomata, ettei Kristus tässä torju kuuliaisuuden aspektia. Hän on itse kuuliainen kaikessa, mutta se ei syrjäytä koskaan laupeutta. Kuuliaisuus ei voi olla esteenä lähimmäisen auttamiselle. Armahtavaisuus toteutuu lähimmäisen rakkaudessa.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Siksi Raamatun tarkoittama kuuliaisuus ei voi merkitä oikeassaolemista, tekopyhyyttä, tuomitsemista tai vallanhimoa.

Matt. 12:1-8, Mark. 2:23-28, Luuk. 6:1-5

30. Kiista tähkien poimimisesta sapattina