Se Joosefin stoori

Matteus 1:18-25

Miltä tuntuu olla kihloissa jonkun kanssa, joka on yhtenä päivänä ”paksuna” jollekin toiselle? -Ei oo reilua, sanoisi moni. Tämä on se Joosefin stoori joka puhuttelee yhä. Joosef oli fiksu mies. Hän ajatteli, ettei viitsi jättää Mariaa pulaan, tuota tytön hupakkoa. Oli parempi hylätä hänet hiljaisesti. Niin asiasta koituisi vähiten vahinkoa osapuolille.

Tänä päivänä hylkääminen on yleistä. ”Kannattako tunnusta jos pettää?”, kyselee laulaja. Tuohon aikaan kihlaus oli siirtymävaihe avioliittoon ja sen purkaminen oli nykypäivän avioeroa vastaava prosessi. Joosef tiesi, ettei hän ollut koskenut Mariaan. Hänellä oli oikeus antaa Maria kivitettäväksi uskottomuuden vuoksi (5. Moos. 22:23-24). Joosef ei halunnut tehdä tätä edes pitääkseen oman maineensa tahrattomana. Tämä voi olla yksi syy, jonka vuoksi Jumala näki Joosefin sopivaksi olemaan Vapahtajan kasvatti-isä.

Meidän kulttuurissa ei ole tapana kivittää ketään. Mutta voimme tehdä sen toisella tapaa. Kun jollekin julkisuuden henkilölle on käynyt vahinko, lööpit kiljuvat. Samoin pettäjän jäljet järisyttää yhä ihmisyyden perusrakenteita. Terapeutit puhuvat silloin Suuresta parisuhdekriisistä. Kuka on sinun salarakkaasi tänään? Vai oletko se petetty ja jätetty osapuoli? Mitä silloin teet, kun häpeä oikein kirvelee?

Huomaatko, miten päätös syyttämättä jättämisestä puhuu Joosefin armollisesta luonteesta. Enkelin vahvistus unessa oli Joosefille tarpeen, sillä se rohkaisi hänet toimimaan vastoin kulttuurin odotuksia. Hän otti syntymättömän lapsen nimiinsä, vaikka ulkopuolisista se näytti siltä että hän näin myönsi esiaviollisen suhteen.

Hän valitsi kahden välillä -ollako hyväksytty ihmisten vai Jumalan silmissä. Hurskaat ihmiset saattoivat tuomita hänet -”Joosefille kävi vanhanaikaiset”.

Kuva: elokuvasta Naisen kivitys – http://www.finnkino.fi/