Miehen brittiläinen ystävä saapui joulun jälkeen ystävineen tänne. Toinen on pian 70 v. ja kolunnut lähes kaikki Afrikan maat nuoruudesta lähtien, toinen on ensimmäistä kertaa tällä mantereella. Koska rakennushommat on vielä kesken (juu!) ja miehen pitää olla koko ajan vahtimassa ja motivoimassa, niin lähdin vieraiden kanssa kiertämään Swazimaan turistikohteita, miehen veli kuskinamme.

Ensimmäisenä päivänä lähdettiin Swazi Cultural Villageen tutustumaan paikalliseen perinteiseen kulttuuriin. Olen käynyt siellä ennenkin ja silloin pääsin (jouduin) tanssiin mukaan. Meillä oli paljon aikaa ennen esityksen alkamista, joten käveltiin n. kilometrin matka Mantengan vesiputouksille. Matkalla takaisin alkoi sataa ja onneksi joku ystävällinen perhe otti meidät kyytiin. Mentiin ravintolaan pitämään sadetta ja yhtäkkiä alkoi katto kolista. Satoi jäätä, siis ei mitään rakeita, vaan jääpalasia! Toisen puhetta ei kuullut siinä paukkeessa ja sitä kesti varmaan puoli tuntia. Onneksi oltiin saatu aiemmin se kyyti. Swazimaan sää on ihmeellinen!

Sateen hellitettyä tehtiin opastettu kierros Swazi-kylässä, jossa on perinteisiä beehiveja kymmennittäin. Esimerkiksi jokaiselle vaimolle oli kolme huttia, yksi kokkaukseen, yksi nukkumiseen ja yksi perinteisen oluen tekemiseen – swazikulttuurissa mies voi ottaa useampia vaimoja kunhan vain pystyy kaikki elättämään, kuninkaalla taitaa olla tällä hetkellä 13 vaimoa, nykyään ne eivät tosin asu huteissa vaan kukin omassa palatsissaan. Ehkä kuuntelin tällä kertaa paremmin tai meillä oli innokkaampi opas, koska en muistanut viime vierailulla kuulleeni tarinoita kuten miesten lahdattua lehmän viedään muut osat naisille kokattavaksi mutta päätä ja jalkoja naiset eivät saa syödä, sillä jalkoja syötyään nainen voi karata, kieltä syötyään naisesta tulee liian puhelias ja aivoja syötyään nainen voi tulla viisaammaksi kuin mies.

Kierroksen jälkeen alkoi tanssi. Rakastan swazitanssia! Ei siksi että miehet ovat vähissä pukeissa, vaan koska musiikki ja tanssi on niin voimakasta, täynnä energiaa, lihaksia, hikeä, rummun jyskettä, mystisyyttä. Naiset ja miehet tanssivat ja laulavat kauniisti ja minulla meinaa melkein päästä itku, koska se menee ytimiin.

Paluumatkalla mieleeni tuli Balilla näkemäni perinteinen Bali-tanssi, joka on myös mystistä, kaunista ja mystistä. Sen ja Swazi-tanssin nähneenä mietin, miltä tuntuisi turistista nähdä vanha kunnon suomalainen kansantanhu. Tittititititidiii!

Seuraavana päivänä käytiin House On Firessa mikä on Swazimaan suuren musa- ja taidefestivaalin Bushfiren tukikohta. Miljöö on näkemisen arvoinen, sellainen Romeo&Julia meets Dali. Siellä on paljon tapahtumia ja bileitä, olen ollut katsomassa stand uppia Earth Hour -tapahtumassa ja reggaebileissä ja mies on esiintynyt runoillassa. Samassa yhteydessä on myös ruokaravintola, taidegalleria, pikkuliikkeitä ja matkatoimisto All Out Africa. Siksi sinne oikeastaan mentiinkin koska vieraamme halusivat varata matkaa Krugeriin. Sillä välin käytiin lapsen kanssa kiertelemässä ja kiipeilemässä taideteoksissa. Gone Ruralissa käytiin ostamassa sisalista tehtyjä värikkäitä pöytätabletteja tulevaan uuteen kotiin, koska saadaan vihdoinkin ruokapöytä! Melkein ostin ison pyöreän makuuhuoneen maton, mutta onneksi järki tuli vastaan, sillä se ei olisi vieläkään paikoillaan. Parempi sisustaa kun talo on valmis.

Syötiin lounas (suosittelen!) ja jatkettiin matkaa vähän matkan päähän Swazi Candlesiin. Se on nimensä mukaan kynttiläpajan yhteyteen muodostunut turistikohde, jossa on pikkukauppoja ja torimyyjiä. Swazi Candlesissa saa nähdä kynttilänvalajia työssään. Upeita värejä ja kuvioita. Oma suosikkini on Yebo! Art & Design taidekauppa, missä on myös kaikkea pientä taiteilijoiden ja graafikoiden teoksia. Olen ostanut sieltä tyynynpäällisiä, kortteja, kankaita ja nyt ostin kylpyhuoneeseen yhden söpön kaakelin. Täytyy vielä ostaa loputkin!

Kolmantena päivänä käytiin Ngwenya Glassissa mikä on lasitehtaan ympärille muodostunut keskus pikkuliikkeineen. Ngwenya (= krokotiili) on perustettu vuonna 1979 ruotsalaisin voimin kehityshankkeena ja pienen pysähdyksen jälkeen se on toiminut 80-luvun lopusta asti. Paikassa näkee lasinpuhaltajia töissään ja kaikki käytetty lasi on 100% kierrätettyä. Oma suosikkini on lasinen viinipullostopperi/korkki, joita löytyy kaikissa eri Afrikan eläimissä, mm. norsu, kirahvi, sarvikuono, leijona. Kiva pikku tuliainen Swazimaasta viininystävälle!

Sitten ajettiin pari tuntia katsomaan busmannien eli sanien maalauksia. Ne on oppaan mukaan n. 400-4000 vuotta vanhoja. Ne löysi vuonna 1935 karjapaimen ja nykyään ylläpidetään yhteisöprojektina. Matka tälle yhdelle suurelle kivelle, jossa oli useita maalauksia oli mäkinen ja kivinen, onneksi laitettiin lenkkarit jalkaan, otettiin vettä ja hatut mukaan! Maalaukset oli kyllä todella mielenkiintoisia. Kuulemma ne on tehty okralla ja elandin (suuri antilooppi, en tiedä mikä se on suomeksi) verellä. Ihmettelin vaan, miten ne oikein on pysynyt satoja vuosia kivessä. Kuvat liittyivät rituaaleihin ja seremonioihin, joiden aikana poltettiin marihuanaa. Miehiä, otuksia, leijonia, norsu, muita eläimiä. Mielenkiintoista. Tämä oli paikka missä en ollut aiemmin käynyt mutta olen pitkään halunnut. Tervetuloa Swazimaahan!