Ruokaa vai puuvillaa? GMO:lle kyllä vai ei?

Täällä on ollut uutisissa paljon GMO:n eli geenimuunneltujen kasvien ja siementen tuonnista maahan. Ympäristövirasto on pyytänyt lehti-ilmoituksilla kommentteja GMO-maissin maahantuonnista. Myös GMO-puuvilla on ollut tapetilla. Tilanne on tällä hetkellä se, että ainakin GMO-maissia saa viljellä ja tuoda maahan, mutta GMO:n lupaprosessi on pitkä ja monimutkainen. Nyt sitä yritetään keventää ja sallia ilmeisesti laajemmin. On tiedossa, että viljelijät salakuljettavat siemeniä Etelä-Afrikasta, sillä viljelijöille on markkinoitu GMO-siementen olevan tehokkaampia. Nyt ollaan ajamassa laajamittaisempaa GMO-kasvien viljelyä sillä verukkeella, että se vähentää köyhyyttä ja tuo vaurautta köyhään maahan.

Asiahan ei ole näin yksinkertainen. Usein koko GMO-keskustelu on kuuma peruna ja siinä maalaillaan suuria uhkia/hyötyjä, kuten ”GMO aiheuttaa syöpää” tai ”GMO on vastaus nälänhätään”. Mielestäni GMO:n merkittävimpänä haittana on sen vaikutukset maaperään. Maapallolla elellään muutenkin äärirajoilla, ja perinteinen maanviljely – ja tässä tarkoitan vihreää vallankumousta: maanviljelyn nostamista teolliseen mittakaavaan kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden, uusien lajikkeiden ja kastelu- ja viljelymenetelmien ansiosta – kuluttaa maata ja luonnonvaroja viimeisillään eikä se ole enää ruokaturvan tai ympäristön kannalta järkevää. Köyhä maaperä, köyhä ravinto. Kuolleessa maassa ei kasva mikään vaikka miten lisäisi kemikaaleja. Vihreä vallankumous ei myöskään koskaan onnistunut monissa Afrikan maissa, sillä täältä puuttui siihen kohdistettu raha, tekniikka ja kastelumahdollisuudet. YK:n muutama vuosi sitten julkaiseman raportin mukaan tulevaisuuden ruokaturva on pienviljelijöissä ja monimuotoisuudessa. 

GMO:n haitta onkin monokulttuuri, sen keskittyminen yhden lajin viljelmiin, joita ei voi puolustaa puheilla köyhän väestön ruokkimisesta. Swazimaassa puuvillan ja maissinkin viljelyn lisääminen on ihan hullun homma, kun maa on pitkälti riippuvainen Etelä-Afrikasta ja muualta tuodusta ruoasta. Ruoka kallistuu jatkuvasti kaupoissa eikä se köyhyysrajan alapuolella elävä noin puolikas kansasta hyödy GMO-bisneksistä mitenkään. GMO:n myötä myös perinteisten siementen säilyminen ja ns. maatiaislajien arvostus vähenee, vaikka ne ovat usein niitä sukupolvelta toiselle siirtyneitä, hyväksi havaittuja ja kestäviä lajeja. GMO:n myötä lisääntyy torjunta-aineet ja kemialliset lannoitteet, jotka perustuvat öljyn kulutukseen. Kasveista kehitetään torjunta-aineelle resistenttejä, mikä johtaa vielä suurempiin peltoihin, jotka voidaan ruiskuttaa lentokoneella. Monimuotoisuuden häviäminen  vaikuttaa hyönteisiin ja meille kaikille elintärkeisiin pölyttäjiin. Yhden lajin viljelykset ovat myös alttiimpia uusille tuholaisille. Esimerkiksi Afrikan maissa maissiviljelyksillä tuhoa aiheuttanut ”armyworm” on iskenyt juuri yhden lajin pelloille, kun taas monimuotoiset luomuviljelmät ovat selvinneet vähemmillä tuhoilla. Ja onhan se ihan loogistakin.  

Me olemme varmoja siitä, että tämä pieni n. 1,3 miljoonan asukkaan maa voisi olla lähes omavarainen ravinnon suhteen, jos maata parantaviin viljelymenetelmiin ja sopiviin lajeihin panostettaisiin maissin, puuvillan, sokerin (joka menee Coca-Colalle) ja GMO:hon uskomisen sijaan. Täällä on osassa maata tosi hyvää ja rikasta viljelymaata, mutta ne on kaikki maissia täynnä. Infotaulujen mukaan vieläpä kuninkaan viljelmiä. Myös pienviljelijät kasvattavat usein maissia, mutta tämä peruselintarvike on tosi halpaa kaupassakin. Siten voisi lisätä bataatin, jamssin, perunan, cassavan ja amarantin kaltaisia lajeja ja saada ravintoa rikkaammaksi. Kyllä viherlannoitteille, kumppanuuskasveille, permakulttuurille, siementen säilömiselle! Ei GMO:lle. 

Tähän loppuun sopii motto, joka on meidänkin tekemisen perusajatus. Permaculture is revolution disguised as gardening.