Täyskuhina päällä puutarhassa

Heräsin lapsen tönimänä. Kello oli kahdeksan pintaan ja kömmittiin ulos huussiin. Sieltä tullessa jotkut kammottavat dancehall-luukutukset raikui stereoista koko pihan läpi, viisi serkkua oli ilmestynyt pihalle, miehen kavereita saapunut puolen tusinaa kuka millekin asialle. Vielä ihan unenpöpperössä huomasin, että miehet olivat jo täydessä työntouhussa rakentamassa kasvimaan perustuksia, talon sokkelia ja kulkutietä. 

Ei-aamu-ihmisenä ja maailman mittakaavassa introverttinä suomalaisena olin kärsimässä kaikesta aamun aktiviteetista. Viimeinen pisara oli, kun lapset alkoivat paukutella jotain papatteja. Ennen aamuyhdeksää! Halusin vain olla hiljaa ja rauhassa. Huomasin myös ääneni lähteneen eikä siitä kuulunut kuin ininää ja pihauksia. Kuin merkki siitä, ettei minun sanani tilanteessa mitään painanut vaan oli vain mukauduttava tilanteeseen. Painuin takaisin peiton alle ja nukuin puoleen päivään muiden touhutessa, lasten mekastaessa ja musiikin pauhatessa. Kiitos Turussa asti tunnetut unenlahjani! 
 
Olen välillä muutenkin vähän pihalla, mitä kaikkea täällä tapahtuu. Mies on palkannut/nakittanut useita kavereita hommiin ja 10 miestä pyörii pihassa lähes koko ajan. Hänellä on niin kova tahto ja into saada pihaa valmiiksi, jotta puutarha saadaan tuottamaan hyvin perheen ja muidenkin ruokaa. Parissa päivässä on rakennettu kaksi kompostia, siirretty kasveja, revitty suurin osa vanhoista kasvualustoina toimineista 
autonrenkaista.  Pihaan on tullut lastillinen kiviä ja niistä tehdään iso mandala garden. Tekeillä on myös metsäpuutarha. Koko ajan ollaan jotain kasveja siirtämässä jonnekin ja jotain purkamassa, jotain rakentamassa. Olen tähän mennessä auttanut vain siirtämällä kukkia huussin viereen. Wuhuu! Kohta kuulemma aloitetaan myös meidän talon laajennus, toinen huone johon tulee suihku ja ruokailutila.
 
Mietin edelleen, mihin laittaisin riippumaton…