Hei vaan, ja tervetuloa uuteen blogiini. Vanha blogini bloggerissa hieman jäätyi enkä osannut enää jatkaa sinne kirjoittamista, joten perustin uuden blogin. 

Täällä ruudun toisella puolella näppäimistöä naputtaa levoton sielu, joka opettelee löytämään oman arkensa ja on kiinnostunut hyvinvoinnista, salitreeneistä ja kehon ja mielen tasapainosta. Tärkeitä juttuja ovat matkat, valokuvaaminen, aurinko, ystävät ja aamukahvi.

En tiedä, mikä minusta tulee isona, mutta sen tiedän, että aion ottaa kiinni niistä kaikista pienistä asioista jotka tuntuvat tärkeiltä ja keskittyä niihin. Kirjoittaminen ja kuvaaminen ovat osa minua ja sen vuoksi tein tämän blogin, että saisin harjoitusta niihin. Tein tämän blogin itselleni ”harjoitusalustaksi” mutta teitä, lukijani, tarvitsen myös. En voi kehittyä ja päästä eteenpäin pelkillä pöytälaatikkokirjoituksilla. Aion kirjoittaa täällä ihan mistä mieli tekee ilman minkäänlaista logiikkaa, järjestystä tai aikataulua. Tärkeimpinä aiheina henkinen ja fyysinen hyvinvointi, itsetuntemus ja itsensä kehittäminen, matkustaminen ja arki. Saatan myös kirjoittaa vaikka Noshin vaatemallistosta,Valion uudesta tuotemerkistä tai kilpikonnien suojelusta jos siltä tuntuu, eli aion vapaasti rönsyillä juttujen kans. Välillä pelkillä kuvilla tai ilman kuvia. 

Olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa. Aion ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistani ja tehdä töitä sen eteen (tämä lause on niin kuultu, mutta se tehoaa paremmin jos sen sanoo ääneen). On ollut aikoja, jolloin en jaksanut välittää itsestäni ja sairaus nimeltä masennus (omaa sukua työuupumus) on ottanut niin tiukan otteen, että sen kanssa eläminen on ollut jatkuvaa taistelua. Taistelua ilman että olen tiennyt, minkä vuoksi taistelen. Monta kertaa on tehnyt mieli luovuttaa, kun itsensä kohtaaminen on ollut haastavaa ja motivaatio toipumiseen on ollut kyseenalaista. Välillä on ollut aikoja, jolloin olen pystynyt toimimaan ajattelematta omaa elämääni sen kummemmin, mutta se on tuntunut jotenkin tyhjältä, päämäärättömältä. On ollut pakko katsoa itseään peilistä moneen kertaan ja uskaltaa miettiä miksi minusta on tullut minä ja minkä vuoksi sairastuin. Se työ on edelleen kesken, mutta olen sitä mieltä, että koko ihmisen elinikä on henkisen kasvun aikaa. 

Tervetuloa seurailemaan sekavia ajatuksiani! Postaustoiveita saa myös esittää.