Ensimäinen hoitokerta suoritettu. Osastolle saavuttaessa pelko ja hermostuneisuus oli aivan järkyttävä! Melkein heti kun ketamiini alkoi tippua rupesi katse jumittamaan ja olo oli oikeastaan sellainen kun äärettömän väsyneenä yrittää väkisin pysyä hereillä. Päätä liikuttaessa huimaa, muuten olo hyvä. Itse otin katsepisteen huoneen palovaroittimesta johon näkö välillä sumensi ja välillä tarkensi. Myös melkein heti alkoi huulet puutumaan, hetken päästä kieli ja ikinet. Kädet ja jalat tuntuivat tosi painavilta ja niiden hallinta tuntui tosi vaikealta. Olo oli todella epätodellinen, muttei huonolla tavalla. Tiputuksen aikana käydyt keskustelut muistan hyvin, mutta välillä mietin olenko oikeasti jutellut vai kuvittelenko vain.  Kun tiputus oli ohi ja lopuksi laitettiin keittosuolaliuoksella letku tyhjäksi, iski järjetön pakokauhu ja jonkun moisesta transsista herääminen. Olo oli kun olisi herännyt unesta, mutta herätessä uni onkin totta. Onneksi tämä pakokauhu meni nopeasti ohi, ehkä noin viidessä minuutissa mikä kyllä siinä tilanteessa tuntui ikuisuudelta. Olo tämän jälkee oli kun humalassa nukkumaan mennessä. Nyt tiputuksesta kulunut tunti ja ainut ”oire” on katseen jumittuminen. Itse en huomannut välitöntä apua mitä jotkut on huomanneet. Pelkäämiäni hallusinaatioita ei onneksi ollut. Seuraava hoito maanantaina, katsotaan miten silloin menee.💕