Ahdistus ja itsetuhoiset ajatukset

Nyt on taas ollu niitä päiviä, kun ei vaan oikeesti oo jaksanu mitään. Ajatuksiin palaa taas ne ajatukset et ois parempi, jos mua ei olis olemassakaan. Just torstaina poikaystävä eros ja no se oli sillee tosi kova paikka mulle, koska tää jätkä oli mulle niin tärkee, et oisin voinut tehdä sen takia mitä vaan. Tuli sit melkein koko päivä itkettyä, eikä siinä oikeestaan edes pystynyt syömään mitään. Mutta niinku on nyt jo kolme päivää menny siitä ja oon alkanu ajattelee, et en pääse tästä erosta ikinä yli ja, kun tää jätkä ei halua olla mun kanssa enää missään tekemisissä niin se tavallaan hajottaa mua vaan enemmän.

Kotona on tosi vaikeeta taas ollu välil, ku en oo pystyny puhuu kenellekkään mun ongelmista ja ajatuksista. Tosi moni mun kaveri on sanonu mulle, että mun pitäis hakee apua mut jostain syystä en vaan halua. Pääs vaan pyörii ajatukset itteni satuttamisesta ja muusta, ku tuntuu et tää ero oli mulle ihan liikaa varsinkin, kun tälle erolle ei ollut edes mitään syytä.

Mut jos nyt kuitenki välillä jotain positiivisempaa, oon lähdössä tossa ensi viikonloppuna poriin yöksi perheeni kanssa ja sieltä varmaan tulee postaus. Yritän tänne mahdollisimman paljon postailla aina, kun tapahtuu jotain jotenkin erityistä yms. 

Tällä hetkellä auttais tässä mun elämän tilanteessa tosi paljon, että mulla ois ihmisiä tukena mut kun ei oo ja se vaan pahentaa tätä mun oloo. Oon nyt lähiaikoina miettiny et millasta mulla ois nyt, jos tätä ei ois koskaan tapahtunut, ja miks tää edes tapahtu teinkö jotain väärää vai oliko se vaan niinkuin tää mun eksä sano, että se haluaa omaa aikaa eikä pysty just nyt olemaan suhteessa. En tajua miten tästä vois päästä yli, kun mulla oli ennen tätäkin jo vaikeeta, että ei tää nyt ainakaan auttanut.

Mutta seuraava postaus on varmaankin sitten ensi viikonlopusta, ja silloin varmasti tulee jotain paljon positiivisempaa kuin tämä.