Kaunis

Tarkemmin, kun katselee maailmaa ja elämää, voi lähdä loputtoman paljon kauniita asioita. Joskus minun tärkeimpiä mottojani oli ”Kaikessa on jotain kaunista.” Katselin maailmaa hieman ruusunpunaisten silmälasien takaa ja olin oikea unelmoija. Harrastin valokuvausta ja näin kaikkialla asioita, joita kuvata. Rakastin sitä miten joku asia hiveli silmiä. Katseeni kiersi jatkuvasti maisemia hakien kauniita asioita.

Nykyään asiat on saanu enemmän syvyyttä. Ei enää tule valokuvattua niin paljon vaan enempi keskittyy nauttimaan siitä, mitä näkee ja kokee. Nyt myös kokemuksen tuoma rosoisuus saa asiat tuntumaan kauniilta niissäkin asioissa, jotka aiemmin ei niin koskettaneet tai säväyttäneet. Jokin jonkun mielestä todella ruma voi oikeasti olla uskomattoman kaunista juuri siksi, ettei se täytä kauneuden kriteereitä.

Täydellisyys ei tunnukaan enää vaan ainakin minun sydän sykähtää enemmän sille aidolle, joka karuudessaan pysäyttää. Se kaunis siellä pinnan alla, joka ei lähempää tarkastelematta näy. Se kokemus, mikä toisella on ja se sinnikkyys, voima mikä toisen saa tekemään mahdottomaltakin tuntuvia asioita. Se todellisuus, joka monen maailmassa tuntuu syvällä. Viisaus ja luottamus itseen näyttää upealta sellaisen ihmisen katseessa, joka ei sillä mitenkään yritä loistaa vaan vaatimattomana antaa viimeisillä voimillaan toiselle. Pyyteetön ja lämmin halaus, kun itsellä on surua. 

Usein katson ihmisten kuvia eri tavalla. Silmät kertoo ihmisestä paljon. Haluaisin itse omilla silmilläni viestittää ymmärrystä, niitä kokemuksia, mitkä tekee minusta minut. Näitä asioita ei voi nähdä, jos ei syvenny ja tutustu toiseen. Ei koskaan saisi tehdä hätäistä johtopäätöstä toisen ulkonäöstä vaan pysähtyä ja kohdata toinen. Olla itsekin se, jonka toinen voi aidosti kohdata. Antaa ja silti saada. Kumpa kaikille annettaisiin mahdollisuus näyttää olevansa kaunis ja ymmärtää, että se sisältä kumpuava on se tärkeämpi, se jota pitäisi kannustaa ja tukea. 

Kaunista on myös sanat, musiikki, sanaton viestiltä. Se, että hetkessä sanotaan juuri ne sanat, jotka antaa voimaa ja koskettaa aidosti. Musiikki, joka saa auringon sisällä loistamaan. Joka sävelillään pysäyttää ajan siihen paikkaan. Kyyneleet, jotka karkaavat silmänurkasta.  Ne ilmeet ja eleet, joista voi toisen nähdä aidosti välittävän. Hymy, joka nousee suunpieleen tietyssä kulmassa, kertoo tietyn tunteen toisesta. Koiran lipaisu nenänpäästä. 

Mitä enemmän kokemukset lisääntyy ja oppii elämästä, sitä enemmän kauneus lisääntyy. Karua ja ankeaa, surullista ja käsittämätöntä, mutta lopulta niin aitoa ja asenne, joka haluaa katsoa syvemmälle, näkee sen kauneuden kaiken keskellä. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *