Kriisi

Tänään tuntuu, ettei saa mistään kiinni. Ajattelen tekeväni sitä, tätä ja tota, mutta mitään ei saa tehtyä. On rasittavaa. Poika nukkunut päikkäreitä sen pari tuntia ja mitä mä olen tehnyt. Kriiseillyt hiuksia, kasvoja, kämppää, elämää ja taas todennut, että ihan turhaan. Meillä on kaikki hyvin miehen kanssa ja kotikaan nyt ei ole niin paha. Poju on maailman rakkain. Mistä tää johtuu?

Oon varmaan vaan niin tylsistynyt just nyt. Ollut liian kauan kotona tai muuten vaan liikaa haaveita ja virtaa eikä vielä mahdollisuutta toteuttaa unelmia. Parantumassa flunssasta tai kevät saa tän aikaan.

No mä päätin kriisissäni kokeilla hiuksiin hunajavaalennusta sekä just kasvoihin  laitoin kahvinpuru-kuorinnan lumiakkarasvauksella. Kuulostaa kriisiltä, eikös?

Kesä tulee ja mä oon ihan vaiheessa. Kropassa on liikaa ylimääräistä ja iho on huonossa kunnossa joka puolelta. Karkkilakko piti alkaa tänään, mutta mä vedin 4 pullaa. Yök. No nyt ne on syöty ja lisää herkkuja ei osteta! Huomenna uusi yritys.

Kuitenkin nää omat murheet on niin pieniä just nyt kaikkeen muuhun maailmaan verrattuna, et vois vaan lakata miettimästä niitä ja alkaa elämään vaan taas tätä hetkeä. Tai ehkä maanantai vaan on se, mikä tekee nää ongelmat tai huominen 30- synttäripäivä. Kuka tietää? Haluaisin niin paljon kaikkea ja silti kuitenkin oon tyytyväinen tähän. Onko tää nyt sitä kolmenkympinkriisiä?