Mikään ei ole niin piristävää kuin tuo keltainen möllöttävä pallo tuolla taivaalla. Vaikka kuinka aamulla väsyttää herätä pojan kanssa, niin sillä hetkellä, kun huomaa päivän olevan aurinkoinen, saa virtaa kummasti. 

Nukutin juuri pojan, tai hän nukahti ihan itse, ulos rattaisiin ja siinä keväistä ilmaa nuuhkaistessani mietin, et tänään siivoan ja pesen uunin. Ikkunatkin kaipaa pesua ja jääkaappi. 

Normaalina päivänä en edes mieti moisia hommia. Saatan koomailla sohvalla tai olkkarin lattialla. Sadepäivinä nautin siitä, että saan laittaa musiikin soimaan ja käpertyä lattialle leikkimään pojan kanssa, mutta aurinkoisena päivänä haluaa vain ulos. 

Valo saa minut haikailemaan kesään ja innostun vaihtamaan verhot keittiöön. Kotiin kaipaa värejä ja uutta ilmettä. Itsessäkin alkaa näkymään muutoksia. Syö terveellisemmin, on pirteämpi, laittaa hiuksia eritavalla, meikkaa eritavalla, pukeutuu muuhunkin kuin mustaan. 

Nyt kupponen kahvia ja sit puuhiin. Ja kun pikkumies herää, niin ulkoilu kutsuu 🙂 Ihanaa!