Vilkas taapero

Kun poju vihdoin sai jalat oikein kunnolla alleen, saan lähes juosta hänen perässään. Kerhot ja muut äitien tapaamiset, missä käydään, ei olekaan enää ollenkaan niin mukavia ja rentoja. Nyt saan kokoajan olla silmä tarkkana, kun poika kiitää menemään. Nappaa lelun sieltä ja toisen täältä. Hyvästi juttelu muiden äitien kanssa. Lisäksi saan lisäpaineita siitä, mitä muut ajattelee. Näen, miten kauhistuneita he ovat, eikä heidän lapset ole yhtä vilkkaita kuin meidän pikkumies.

Mieleen hiipii väkisinkin ADHD vaikka poika on vasta 1v 4kk eikä sitä voi näin aikaisin vielä tietää mitenkään. Silti jotenkin tulee fiilis, et hän on muita hiukan vauhdikkaampi ja tapaturma-alttiimpi. Tässä iässä on tietysti tavallista, että tutkitaan innoissaan kaikkea ja kun on opittu kunnolla kävelemään, niin sillon mennään. Ehkä äiti on vaan liian herkkä reagoimaan asioihin.

Huomaan, että myös oma olo ja reagoiminen asioihin vaikuttaa siihen miten poika käyttäytyy. Jos minua hermostuttaa, niin poika imee sen itseensä ja on levoton. Lisäksi isommat avoimet tilat tekee levottomuutta.

Käytiin siis tänään avoimessa päiväkodissa, jossa jäbä mennä viipotti kuin viimeistä päivää. Ei pysähtynyt kuin pikkuhetkiksi paikoilleen ja sitten taas vauhti jatkui. Kokoajan höpötteli ja ihmetteli kaikkea mennessään. Itselle jäi vähän ahdistunut olo siitä, kun toiset lapset istui ja leikki, kun oma meni pää kuudentena jalkana. Onneksi sitten hyvä ystäväni toppuutteli, kun juttelin hänen kanssaan tästä, ettei hän ole moiseen kiinnittänyt huomiota eikä hänen mielestään poika ole mitenkään levoton tai vauhdikas ja muutenkin rauhotteli tämän olevan myös ikään kuuluvaa innostusta ja uteliaisuutta. Hänellä on siis kolme lasta itsellään. Ehkä äiti on liian herkkä reagoimaan poikansa touhuihin. Onneksi on tämmösiä ihania realistisesti ajattelevia jalat maassa olevia ystäviä ♡

Kertokaa te omia kokemuksia tämänikäisistä. Onko teillä vauhdikkaita taaperoita? 🙂 Oletteko herättäneet huomiota tai saaneet pitkiä katseita? Onko vinkkiä, kuinka tähän äitinä suhtautua?

perhe lapset vanhemmuus syvallista
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.