Virpomismuistoja :)

Kuinka moni on käynyt virpomassa lapsena? Muistan aina sen odotuksen, kun teki edellisenä päivänä oksat valmiiksi. Aamulla herättiin ajoissa ja maalattiin kasvoihin noitamaalaukset ja puettiin huolella mietityt vaatteet päälle. Meillä oli ihan erikseen pitkiä hameita, joita aina virpoessa käytettiin.

Kierrettiin kaikki omantien talot ja saatiin kasa lämmintä mieltä, iloa ja herkkuja. Oli ennen kaikkea hauskaa ja tuli hyvä mieli, kun vanhukset hymy suin avasi oven. Joskus saatettiin serkun kanssa herätä vähän liiankin aikaisin virpomaan ja äiti käski odottaa ainakin tunnin ennenkuin mennään virpomaan.

Nyt on käynyt meilläkin useampi ihana noita ♡ Juuri äsken meillä soi ovikello ja siellä ihana pieni noita lausui lorunsa niin nätisti:

Virvon varvon tulevaisuudeks,

vitsa sulle hyvämieli mulle.  ♡

Isoveljeä hymyilytti vieressä. Siinä suklaamunia antaessa tuli mieleen omat ”palkat”. Mitä kaikkea hauskaa sitä oikein saikaan. Mm. Paketit juustoa ja voita, jäätelöpaketti kolmeen pekkaan, kuivakakkua, banaania, omenoita, pikkukolikoita, suklaata, joskus kokonainen karkkipussi jopa. 🙂 Ja miten nauratti nuo juustot ja voit tai puistatti, kun onnessaan pisti karkin suuhun ja se olikin liköörikarkki. 😃

Meidän pikkumies on vielä vähän pieni virpomaan, mutta hymysuin katseli muita virpojia ja jäi ihmettelemään ja huhuilemaan perään noitien lähtiessä pois. Toivottavasti hänkin pääsee vielä tulevaisuudessa kokeilemaan virpomista :)