Parempaa mysliä

Marjainen muromysli on yksi mun lemppareista, mutta miinuksena se, että tavalliset muromyslit ovat melkoisia sokeri- ja rasvapommeja! Lähinnä tuo sokerin määrä kauhistuttaa, lisättyä sokeria on aivan valtavasti, kymmeniä grammoja ihan parissa annoksessa. Syön silti muromysliä useastikin, sillä kuten olen todennut aikaisemminkin, ei syöminen ole mitään ryppyotsaista puuhaa, on epäterveellisempiäkin vaihtoehtoja kuin muromysli. Mutta en halua silti ihan päivittäin vetää tuollaista satsia ja siksi tutkinkin yksi kerta kaupan myslihyllyä tarkemmin. Löysin gluteenittoman myslin, jonka ainesosaluettelo kuulosti hyvältä! Kaurahiutaleita, kurpitsansiemeniä, tattaria, quinoaa, mansikkaa, omenaa ja kanelia, ei lisättyä sokeria. 

Tuunasin vielä mysliä niin, että lisäsin siihen kuivattuja marjoja ja chiansiemeniä. On muuten jännä huomata, miten makupaletti muuttuu ja tottuu uusiin makuihin. Puolitoista vuotta sitten kun siirryin käyttämään maidon sijaan riisi- tai soijamaitoa, maku tökki hieman. Kun maistoin maitoa tuolloin aluksi ¨muutaman viikon tauon jälkeen esim myslin kera, se maistui taivaalliselta. Neutraalilta, pehmeältä, ihanan kermaiselta. Mutta nyt, kun otin myslin kanssa maitoa kun en ole päässyt käymään kaupassa ja riisimaito oli loppu, maku olikin kaikkea muuta kuin hyvä! Maito maistui…jotenkin..eläimeltä. Maistoin siinä tavallaan sen lehmän, kuulostaa hassulta, en osaa selittää, mutta niin vain oli. Nyt riisimaito maistuu makuuni tuolta neutraalilta ja pehmeältä. Niin ihminen tottuu. Kuten tää mysli nyt,  maistan siinä kyllä sen ettei sokeria juuri ole ja kaipaan sitä, mutta jos nyt olisin vuodenkin syömättä sokerimysliä, niin en varmasti pystyisi edes syömään sitä enää. Samaa sanoo vuoden karkkilakossa olleet sokerihiiret.