Rosoisempi muotiraamattu

Joskus sitä käy niin, että löytää täysin odottamattomasta paikasta jotain järisyttävän hienoa.

Tämä tapahtui perjantaina bileiden jälkeen, kun päätin teekupponen kädessä ja The Vaccinesin pauhatessa Spotify:ssa poimia käteeni kohta vuoden lehtipinon alla lojuneen SSAW lehden. Jotenkin yleinen väsymys muotilehtiin oli saanut täysin unohtamaan sen olemassaolon. SSAW kuitenkin antoi terveen muistutuksen siitä, että parhaimmillaan muotiin keskittynyt lehti voi tarjota oivat puitteet uskomattoman hienoille valokuville ja erikoiselle ulkoasulle. Tässä lehdessä ei nimittäin mennä tekstin ehdoilla, vaan kuvien. Eikä se haittaa. SSAW kuuluu siihen lehtien kastiin, jota ei kuulukaan kantaa mukana ja lukea ratikan seinää vasten nojaillen. Se on kuin sohvapöytäkirja, paksu ja painava ja vaatii kiireettömän lukuhetken. Ja joka ei ikipäivänä tule päätymään lehtiroskikseen.

SSAW muistuttaa minua sellaisista Lontoon vuosina löytäneistäni epäsovinnaisista muotilehdistä kuin Black Book, Pravda Magazine, Rubbish ja i-D. Tyhjän tilan käyttö taitossa ja kuvien ja tekstien vankka asema visuaalisena itseisarvona muistuttaa myös monista 80-90-lukujen kokeellisista lehdistä. Tämä on erinomainen ratkaisu, sillä vaikka hyviä juttujakin löytyy ihan reippaasti, huikeat kuvat ovat SSAW:n kantava voima.  Tällaisia olivat varsinkin Chris Vidal Tenomaan Suvi Koposesta ottamat mustavalkokuvat, jotka vilisivät hauskoja viittauksia valokuvataiteen ja muotikuvauksen historiaan ja olivat yksinkertaisuudessaan jotain niin kaunista, että jopa kyyninen toimittajansieluni pääsi herkistymään.

Niin, ja opushan on ihan supisuomalainen luomus, jonka uusin numero löytää tiensä ainakin Akateemiseen puolen vuoden välein. Lisää tietoa lehdestä löytyy täältä.