BLOGiHiLJAiSUUDESTA

Joskus ihan alussa kun aloin kirjoittelemaan tätä blogia huikeat viitisen kuukautta sitten taisin kirjoittaa jotain, että tämä on vaan harrastus. Ja niinhän tää onkin.
Olen sitä mieltä, että elämässä pitäisi pääsääntöisesti pyrkiä tekemään sellaisia asioita ja olla sellaisten ihmisten kanssa jotka saa hyvälle tuulelle ja jotka inspiroi. Ja toisaalta poistaa sellaisia, jotka tekee huonon olon tai ei oikein anna mitään. Ja erityisesti harrastusten pitää olla sellaisia.

En suinkaan ole blogia lopettamassa, mutta viime aikoina tämä homma ei ole ehkä tuottanut samanlaista innostusta kuin aiemmin ja sen takia täällä onkin ollut vähän hiljaisempaa. En vaan koe, että on mitään järkeä väkisin vääntää tekstiä tänne. Viime aikoina muut elämän osa-alueet onkin siis saanut enemmän huomiota ja se on nyt tuntunut hyvältä ja oikealta.
Toki elämässä on myös asioita jotka vaan täytyy hoitaa, vaikka ei niistä oikein pitäisikään ja välillä saavuttaakseen joitain haluamiaan asioita joutuu menemään epämukavuus alueelle. Mutta yleensä ne asiat joiden takia tällaista tekee on sellaisia missä lopputulos on sen verran tärkeä tai erityinen, että sen eteen on valmis vähän ”kärsimään”.
Mutta niin, tämä blogin kirjoittaminen ei nyt kuulu sille osa-alueelle ja sen takia tätä teenkin ihan vaan fiiliksen mukaan.

Nyt siis ainakin toistaiseksi täällä tulee olemaan vähän hiljaisempi postaustahti. Tosin sitähän ei sitten tiedä milloin se kelkka kääntyy ja kirjoittelen melkein päivittäin. Se voi olla vaikka jo heti huomenna. =) Mutta nyt siis viimeisimmät viikot on ollut tämä tän hetkinen fiilis ja muutosta ei ole näkynyt.

Mutta oli mulla myös yks toinenkin asia. Lueskelin Taikinanaaman blogista tätä kirjoitusta: http://taikinanaama.blogspot.fi/2013/12/minitaikinan-pakkomielle.html?m=1
Aloinkin miettimään, että toi niin kuulostais multa. Oon aina ajatellut, että jos saisin tyttölapsen niin en kyllä tasan tarkkaan pue sitä mihinkään röyhelöihin ja pelkkään vaaleanpunaiseen yms tyttöjen väreihin vaan silleen kivan unisex-tyttömäisesti. Mutta never say never, toisaalta voisin hyvinkin nähdä itseni hurahtamassa Taikinanaaman tapaan kaiken maailman hempeilyihin.
Se on jännä miten mieli voi muuttua. Sanoinhan myös ennen lasten saamista mm. että mun lapset ei sitten saa karkkia ennen kuin osaavat sitä itse vaatia. Okei, tämä ehkä jossain määrin piti paikkansa esikoisen kanssa mutta nyt toisen kanssa ei sitten ollenkaan. Tyyppi on päässyt jo hyvinkin maistelemaan karkkia, jätskiä, pullaa ja muita herkkuja. Ei niitä toki hänelle osteta mutta jos satutaan syömään itse niin kyllä hänkin saa maistaa. Ja tonttu on tuonut pienemmällekin joulukalenteriin päivittäin karkin tai piparkakun niin kuin isoveljellekin. Eihän se nyt olisi ihan reilua jättää toista katselemaan vierestä kun toinen herkuttelee.

Mutta tämä näistä mietteistä. Pitäisiköhän vähitellen harkita nukkumista, herätykseenkin on jopa 5,5 h aikaa. =D

http://m.youtube.com/watch?v=nUbbslZKHkg