”Ollaksesi suuri ole kokonainen.
Älä mitään itsessäsi liiottele, äläkä sulje pois.
Ole kaikki kaikessa.
Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet.
Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen,
koska se loistaa korkealta.”

-Fernando Pessoa-

Katsoin tv:stä ohimennen ohjelmaa jossa oli nuori mies joka oli lapsesta asti ollut kuulovammainen, mutta oppinut silti puhumaan. Mulle jäi vähän epäselväksi oliko kuulovamma synnynnäinen vai seurausta reilu vuoden iässä sairastetusta aivokalvon tulehduksesta joka oli melkein vienyt nuoren miehen hengen. Lisäksi hänellä oli lapsena todettu 1-tyypin diabetes. Monella tapaa siis ollut koettelemuksia, mutta silti tuo nuori mies jaksoi olla positiivinen.

Tuota ohjelmaa katsoessa pysähdyin miettimään ihmisiä joille tapahtuu elämässä vaikeita asioita ja jotka silti saavat jostain voimaa jatkaa sinnikkäästi elämää uudella tavalla. Pistää miettimään, että mitä jos omalle kohdalle tapahtuisi jotain tosi vaikeaa. Vaikkapa onnettomuus jossa menettäisi kävelykykynsä tms. Kuuluisiko sitä niihin jotka masentuvat ja menettävät elämänhalunsa tai katkeroituvat vai niihin jotka ponnistavat ylös ja löytävät tapahtuneesta ne hyvät puolet ja tekevät siitä vahvuutensa.

Useinhan sanotaan, että meille ei anneta kannettavaksi enempää kuin jaksamme kantaa. Mä koen, että olen saanut olla aika onnekas tässä elämässä. Kohdalle ei ole sattunut mitään kovin suurta elämää järkyttävää. Toki tämäkin on tietysti suhteellista. On sitä omalle kohdallekin kaikenlaista ikävää tullut mutta jotenkin muiden koettelemuksiin suhteutettuna olen pitänyt niitä varsin pieninä asioina. Asioina joista ei pidä liikaa turhaan valittaa.

Tokihan jostain suuremmasta vastoinkäymisestä ylitse pääsemiseen pystyy vaikuttamaan itse positiivisella ajattelulla ja oikeanlaisena asennoitumisena. Mutta kun elämä oikein tosissaan koettelee ja järkyttää perusturvallisuutta, ei asiat ole niin yksinkertaisia. Silloin tulee esiin se jonkinlainen tiedostamatonkin puoli ja omat reaktiot saattaa olla yllättäviäkin. Tämän olen saanut omalla kohdallakin kokea.

Silloin kun elämä on mukavaa on helppoa pitää itseään vahvana ja positiivisesti ajattelevana. Kuvitella kestävänsä ihan mitä tahansa. Mutta oikeastaan vasta vaikeissa elämäntilanteissa mitataan se kuka on vahva ja kuka oikeasti pystyy nousemaan takaisin jaloilleen ja jatkamaan elämää ilman katkeroitumista.

(Kuvat viime joululta. Oli muutes tosi kovat pakkaset silloin.)