TUTTiTAAPERO

Hupsista vaan! Meidän pienemmästä on tullut oikea tuttipoika, varsinkin kotona. Tyyppi hengailee lähes kokoajan tutti suussa mikä ei kyllä oo yhtään hyvä. Ei purennan kehitykselle (hammaslääkäri-kummisetä on hyvin hyvin vihainen!) eikä myöskään puheenkehitykselle.
Jossain vaiheessa meillä oli tilanne, että aina oli tutit häviksissä ja hyvällä tsäkällä löydettiin jostain aina yksi. No, sitten niitä tuli ostettua lisää, että varmasti sitten löytyy kun tarvitaan ja tietysti samaan aikaan löytyi nekin jotka oli aiemmin olleet kadoksissa.
Näissä kuvissa ei siis todellakaan ole kaikki!

Pikkuherra välillä tälleen kuvissa näkyvällä tavalla hengailee ja valikoi, että mikähän olis niinku paras. Pitää kokeilla vuorotellen eri tuttia suuhun. Ja välillä kun kulkee yksi tutti suussa niin jos näkee toisen pöydän reunalla niin menee vaihtamaan. =D
Nyt pitäis kyllä vanhempien ottaa itseään niskasta kiinni ja rajoittaa tuota tutin imeskelyä. Mutta se on vaan niin helppo kun toinen alkaa kitisemään. Tutti vaan suuhun ja johan tulee hiljaista.

No, tavoite olis kuitenkin, että ihan viimeistään 2 v ikään mennessä tuosta imulaitteesta päästään eroon. Esikoinen oli 1 v 9 kk kun vieroitettiin tutista joten ehkäpä saadaan tämä toinenkin vieroitettua jo ennen 2 v ikää.