Luulin olevani ihan okei
Olin aivan varma. Kaikki merkit oli kohdallaan. Ovulaatiosta noin viikko, nipistys vatsassa, lähes huomaamaton pyyhkäisy vuoto. Olin lukenut, että hedelmöittyneen munasolun kiinnittyessä saattaa tulla pienen pientä vuotoa jonka huomaa vessassa käydessä ns. pyyhkäisy vuotona jos huomaa ollenkaan. Reilu viikko eteenpäin kahvi alkaa maistua pahalle. Palelee ja väsyttää aivan julmetusti. Itkettää ja kiukuttaa. Aftakin ilmeistyi ensimmäistä kertaa elämässäni. Rintoja kiristää edelleen. Kuvottaa. Olin aivan varma että uusi elämä kasvaa mun sisällä. En intoillut, en pelännyt. Sisälläni oli rauhan tunnen ja selkeä ajatus raskaudesta. Kuulostaa typerältä, eikö? Niin minustakin nyt. Kuinka voikaan itseään huijata. Mutta niin se oli. Olin aivan rauhallinen ja vakuuttunut raskaudesta. Pari päivää ennen menkkojen oletettua alkamis päivää pohdiskelin mitä jos ne alkaakin enkä olekaan raskaana. En tuntenut pelkoa, en surua, en pettymystä, en jännitystä. Ajattelin että no sitten se menee niin. En osannut tuntea mitään ajatuksen suhteen. Kun menkat sitten aamulla alkoivat mietin vain ”No hitto. Ehkä ensi kuussa”. Jotenkin olin asian kanssa ihan rauhallisin mielin. Odotin mieheni heräävän ja ajattelin antaa hänen herätä rauhassa ennen kuin kerron. Hän oli ollut selkeästi todella onnellinen ja innoissaan mahdollisesta odotuksesta. Olin kyllä sanonut ettei ole 100% varmaa että olen raskaana, mutta se ei hänen onneaan latistanut. Ennen kuin olin kerennyt kertoa hän kysyi onko kaikki hyvin, olin kuulema omissa maailmoissani. En saanut sanaa suustani. En pystynyt katsomaan mieheeni, koska alkoi itkettää. Halasin miestäni pitkään sanomatta mitään, vain kyyneleet virtasi. Lopulta sain kerrotuksi. Kerroin luulleeni olevani ihan kunnossa. Olin ihan okei ennen kuin mieheni kysyi. Kyynelille ei meinaa tulla loppua. Viikko huonosti nukuttuja öitä takana ei varmasti edistä asiaa. Kuinka typerä sitä voikaan olla. Ihan oikeesti, oireet voi johtua monesta muustakin asiasta kuin raskaudesta. Miten voi olla niin typerä että antaa edes itsensä toivoa ja ajatella olevansa raskaana. Luulin todella olevani ihan okei. Luulin ettei pettymys iske niin valtavalla voimalla.
