Vauvahaaveita
Jokohan nyt? Joko tässä kuussa tärppäisi? Toivottavasti menkat ei nyt alkaisi… Missä vaiheessa kiertoa oon? Montako päivää mennyt? Olisko mulla jotain oireita? Mitä vaan? Ei? On? Kaikki nämä ajatukset on täyttäny mun pään tämän vuoden aikana. Jokainen jolla on vauvahaaveita tietää mitä tarkoitan.
Ja nyt taas. Yritän tolkuttaa itselleni, että mun kierto on epäsäännöllinen joten ei kannata toivoa liikoja. Mutta kuin huomaamatta oon listannu päässäni mahdolliset raskausoireet.
- Finni leuassa. Mulle tulee finnejä kun olen syönyt TODELLA paljon suklaata. Tai talvella kun ihoni pääsee kuivumaan, enkä kerkeä päivittää kosteusvoide arsenaaliani tarpeeksi nopeasti. En oo syöny suklaata eikä oo talvi.
- Muutenkin kumman oloinen kasvojen iho. Kuiva ja rasvainen samaan aikaan. Ei normaalia, paitsi talvella.
- Rasvoittuvat hiukset. Siis ne rasvoittuu tosi nopeasti! Pese illalla ja seuraavana päivänä huomaat että taas olisi tarvetta hiusten pesulle… Ei normaalia, normaalisti pesen hiukset shamppoolla kerran kaksi viikossa ja hyvin riittää.
- Ihme kutina. Kasvot kutisee, kädet kutisee, jopa alapää kutisee. Ei normaalia. Mulla on ollut hiiva tasan kerran, kun odotin esikoistani.
- Ei tee mieli punaista lihaa. Mieleni tekee paistettua kaalia, kanaa ja raejuustoa. Ei mitään suuria ruokahimoja, mutta erityisesti noita tekee mieli. Ja niitä oon tosi paljon syöny. Ja punaista lihaa ei. Ei todellakaan normaalia. Syöminen on yksi parhaista asioista mitä tiedän ja olen kaikki ruokainen. Terveysruoka intoilu ilmaantui myös esikoista odottaessa. Samoin viimeisimmän raskauden aikana.
- Hieman aristavat rinnat.
Tiedän tiedän, kaikki nämä voi johtua menkkojen alkamisesta. Mutta kun oikein kovin haluaa jotain sitä alkaa kuvitella kaikenlaista. Tähän kun vielä lisää sen että nyt on kierron 31. päivä niin johan alkoi toivon siemen itämään…! Kun näin pitkään en ole koskaan saanut kuukautisia odotella. Yritän todella rauhoitella itseäni, koska pettymys on suuri jos/kun en ole raskaana.
Sain alkuvuodesta keskenmenon, raskaus oli alussa mutta pettymys oli hyvin suuri. Menimme mieheni kanssa ensimmäiseen ultraan, jossa sain kuulla ne kamalat sanat: ”Olen todella pahoillani mutta kohtu on tyhjä.” Olin saanut jossain vaiheessa keskenmenon. Tietämättäni. Se on ihan käsittämätöntä miten en ole voinut huomata sitä. Koko sen raskauden ajan oli ollut vuotoa ja alavatsa kipuja. Voihan myös olla että se olikin ns. tuulimuna raskaus, eli ettei siellä ketään koskaan ollutkaan. Voisiko johtua siitä että keskenmeno on ollut niin huomaamaton? Toisaalta, kohdun tyhjennys prosessikaan ei ollut yhtään niin kamala kuin luulin. Sain sillä kammottavalla sairaalareissulla kohdun tyhjentämiseen tarkoitetut lääkkeet, särkylääke reseptit sekä sairaslomaa loppuviikoksi saatesanoilla ”Olisi hyvä jos paikalla olisi joku aikuinen ettet olisi yksin.”Odotettavissa olisi siis kamalat kivut ja erittäin runsasta vuotoa. Mutta eipä ollutkaan. Meni hyvin kivuttomasti. Joten jos vaan olen sitä tyyppiä joka ei vuoda paljon? En tiedä? Ei menkatkaan koskaan mitkään runsaat ole olleet…
Mutta oli niin tai näin, lasta ei tullut. Sen jälkeen olen tosiaankin odottanut kuin kuuta nousevaa että tulisin raskaaksi ja ottanu kunnon ressin asiasta. Kesäloman jälkeen huomasin etten oo ajatellu asiaa hetkeen. Loma siis teki tehtävänsä ja RENTOUDUIN. Ah, sitä ihanaa oloa! Eikä siitä seuraavat menkat aiheuttaneet valtavaa pettymystä. Olin päässyt kiinni ajatukseen että lapsi tulee kun on tullakseen, jos on.
Mutta nyt lähti vähän laukalle. Kävin tänään kaupassa ja apteekin ohi kävellessäni mieleni teki mennä ovesta sisään ja ostaa raskaustesti, mutta hillitsin itseni. Ihan vaan pettymyksen pelon takia. Turhaa rahan menoa jos en olekkaan raskaana. Parempi vaan nyt malttaa odottaa vielä hetki, jos ne menkat vaikka alkais…