Money, where are you?

Oon miettinyt raha asioita viime aikoina jotenkin erityisen paljon. Ainahan raha puhututtaa, yleensä siksi ettei sitä ole tarpeeksi. Olen siis ihmetellyt money, where are you?
Mutta aina olen vain tyytynyt siihen ettei sitä ole. Yh äidillä ilman kunnon koulutusta ei hirveästi ole ollut ylimääräistä… Mutta aina sitä on pärjätty. Välillä vähän huonommin, välillä paremmin. On ollut pakko pärjätä sillä mitä on. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt miten sitä varallisuutta voisi kasvattaa, miten saisin vähän enemmän jäämään rahaa käteen?

Nyt joku vitsikäs sanoisi että työtä tekemällä. No shit sherlok. Siitähän sitä rahaa saa, mutta valitsemallani alalla ei rikastuta. Enkä mä halua mitään suuria summia, ei kiillä miljoonat silmissä. Olen sen verran realisti kuitenkin.
Mun alalla saisi toki teki tehdä töitä 24/7 jos vaan rahkeet riittää, mutta mulla nyt sattuu olemaan perhe joka varmasti haluisi nähdä äitiä joskus. Ei, se ei siis ole vastaus kysymykseeni.

Olen kuitenkin alkanut jonkin näköisiin toimenpiteisiin. Motolla: Säästäminen alkaa ässällä! (Eikö olekin raivostuttava sananparsi?)
Olen alkanut miettimään enemmän osto päätöksiä. Todellista tarvetta ja kestävyyttä. Vältän ostamista velaksi. Osamaksulla ostaessa aina tulee lisäkuluja ja loppusumma on suurempi. Se on myös pelottavan helppoa, siinä huijaa itseään ”kyllä nyt ton verran voi kuukaudessa maksaa”. Mitäpä sitten kun huomaatkin niitä muutaman kympin laskuja olevan useampi maksettavan… ei välttämättä naurata.
Suunnittelen viikon ruokatarpeita mahdollisimman pitkälle. Se ei ole uusi juttu, olen tehnyt niin aina, ihan jo siitä syystä että vihaan ruokakaupassa käyntiä. Se on välttämätön paha. Joskus olen ollut niin taitava, että olen todella onnistunut suunnittelemaan koko viikon ruuat kerralla. Siis niin hyvin, ettei ruokakauppaan todellakaan ole tarvinnut mennä kuin kerran viikossa! Enää ei valitettavasti onnistu, aina puuttuu jotain.
Perustin myös säästötilin. Sellaisen jonne kilahtaa aina euro kun maksan kortilla. Yllättävän paljon kertyy säästöön joka kuukausi! Olen myös huomannut että saan jonkinmoista tyydytystä kun näen säästötilin saldon kasvavan.
Bonukset. Bonukset, bonukset… Niistäkin kertyy aika kivasti ihan huomaamatta. Puoliksi pakotin myös mieheni hommaamaan bonuskortin, jotta bonareita kilahtelisi vielä enemmän! Nuo bonukset siirrän säästötilille ja taas saan hyvän mielen kun näen saldon kasvavan!

Nämä asiat olen jo tehnyt. Paljon on puhuttu sijoittamisesta. Tuntuu että joka tuutista tulee sijoittamisesta asiaa. Onko se niin, vai johtuuko se siitä että se on jostain syystä alkanut kiinnostaa? Sama efekti kuin raskautta odotellessa, näkee raskaus vatsoja ja lapsiperheitä joka paikassa. Onko sijoittaminen todella niin tapetilla kuin musta tuntuu?
Myönnän että se kiinnostaa, mutta se tuntuu hankalalta ja pelottavalta. En tiedä siitä mitään, en osaa, en ymmärrä, kamalasti numeroita ja omituisia sanoja ja termejä. Olen paljon lueskellut aiheeseen liittyviä artikkeleita ja blogeja, katsellut erilaisia rahastoja ja sijoitus ratkaisuja kuitenkaan niistä mitään ymmärtämättä. Kovasti kiinnostaisi ja kutkuttaisi ajatus , mutta samalla pelottaa että mitä jos vaan menetän kaikki rahani ja sitten oon kusessa.

Ehkä annan ajatuksen muhia vielä hetken. Tai annan vaan mennä.