(http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/liikunta-ja-hyvaolo/lempea-elama-onnellisuustesti)

Onnellisuus on aika iso käsite, esimerkiksi jostain asioista voi olla onnellinen tai voi olla kokonaisuudessaan onnellinen. Mä oon onnellinen monesta mun asiasta; tiiviistä perheestä, vakityöpaikasta, omasta vuokra-asunnosta, mun hauvelista ja mulla ei ole mikään oikeesti ns. huonosti. Silti en tiedä oonko tarpeeks onnellinen vai oonko vaan tyytymätön johonkin asioihin. Liittyykö nekään tunteet edes loppupelissä toisiinsa sen enempää kuin vähempääkään. Eli voin olla ”onnellinen mutta tyytymätön” tai ”onneton mutta tyytyväinen siihen?” Itselle sopivammalta kyllä tuntuu enemmän toi ”onnellinen mutta tyytymätön yksittäisiin asioihin”. Asia johon olen tyytymättömin on mun ajankäyttö, vaikka tunnen että elämä menee niin nopeesti jo ohi, silti en tee mitään huippu juttuja ja toteuta unelmia. Onneksi pystyn itse kuitenkin vaikuttaa siihen, eli ei kuin niskasta kiinni vaan ja toimeen!

Voikohan kakskymppisenä olla jo jonkin sortin ikäkriisi? Päivät, kuukaudet ja vuodet vaan vierähtää ohitse. Ei ehdi edes tajuta, kuinka nopeasti jokainen kuukausi vaihtuu uuteen. Vielä hetki sitten sai auton ikkunoita raaputella yöpakkasten jäljiltä ja täristä koko matkan töihin, kun auto ei ehtinyt lämmetä sisältä niin lyhyellä matkalla. Nyt on huhtikuu jo loppusuoralla, pääsiäinen ohi ja vappu muutaman päivän päässä. Vapun jälkeen alkaa jo tämän vuoden viides kuukausi, mielessä mietin näitä neljää aikaisempaa kuukautta, en tunnu muistavan mitään merkittävää tältä ajalta, vain töitä.. töitä.. ja ehkä jotain yksittäisiä tapauksia, mutta mihin vierähti 365 päivää? En ite oo aina ihan varma, oonko onnellinen, mutta sitten kun, sitä pohtii jonkun aikaa, niin aina oon siihen tulokseen tullut että oon mä onnellinen, mutta aina vois parantaa ja kehittää omia tavoitteita ja onnellisuuden tunteen tavoittelua.

Kavereiden kanssa muistellaan silloin tällöin ylä-aste aikoja, tuntuu kuin siitä olisi vain viikkoja, vaikka todellisuudessa jo monia vuosia. Onko totta että vanhetessa aika kuluu nopeemmin? Mielestäni KYLLÄ! Jos nyt olen jo 20-vuotta elänyt elämääni ja se on kulunut silmänräpäyksessä, miten ehdin saada mitään aikaseksi ja toteuttaa kaiken maailman unelmiani, ennen kuin olen päivät pitkät kiikkustuolissa. Ja mitä siellä sitten muistella, jos aika loppuukin kesken?
Töissäkin ihminen viettää jo aivan liikaa aikaa elämän aikana. Sitä tehdään monia kymmeniä vuosia ja monta tuntia päivästä. Töiden jälkeen harvoin jaksaa/ehtii sitten tehdä mitään sen kummallisempaa. Viikonloput on siis sitä varten, että tehdään kaikkea mitä huvittaa. Itse olen vuorotyössä, joten vapaat osuu useinmiten arkipäiville. Aamuvuoroa muutama päivä ja perään pari iltavuoroa, ajantajunta ja selkeät rytmit ovat äkkiä tipotiessään. Sitten johonkin työn ja kavereiden väliin kodista huolehtimista, terveydestä huolehtimista ja tärkeiden asioiden hoitamista, se 24h tuntuu äkkiä aika lyhyeltä ajalta, kun siitä pitäisi monta tuntia uhrata myös nukkumiselle.

Kavereitakin näkee vain vuosivuodelta vähemmän ja pikkuhiljaa huomaa miten kaveripiiri alkaa kutistua. Vaikka kukaan ei muuttaisi edes eripaikkakunnalle, silti ns. ”aikuistuminen” vaatii veronsa, on hoidettava itse kaikki asiansa ja tienattava omat rahat, että pystyy elättämäään itsensä. Siinä sitten äkkiä jää kavereiden kanssa ”hengailu” aivan olemattomiin. Siihen vielä lisätään juoksentelu ympäri kaupunkia ainoana vapaa päivänä, kun on jo melkein myöhäistä hoitaa kaikkia niitä tärkeitä asioita.
Siinä sitä onkin miettimistä, mikä on elämässä kellekkin se tärkein juttu. Itse usein pidän töissä päivän pari mielummin vapaata ja annan sen ajan ihmisille joista välitän, kuin tekisin hullu rahankiilto silmissä vain töitä ja tukehduttaisin itseni rankkaan työntekoon. Kaikkien kannattaisi miettiä sitä, tärkeintä juttua ihan itsekseen. Kannattaako olla työpaikalla jossa ei viihdy tai kannattaako istua yksin kotona pelaamassa vaikkapa päivät pitkät jotain X-BOXIA ja eristäytyä kaikesta? Kukaan ihminen ei mielestäni kuitenkaan pärjää yksin tässä hullunmylly maailmassa joten muistakaa vaalia niitä yhteisiä hetkiä kavereiden/ystävien, sekä perheen kesken.

Moni aina hokee mullekkin töissä; ”ai kun sä olet vielä nuori, elämä niin edessä vielä ja voit tehdä vielä ihan mitä haluat”, oikeastikko, vai onko se vain pinttynyt suomalainen sanonta? Yrittääkö sillä ihmiset jo viestittää toiselle, että tee äkkiä just sitä mitä haluat!
Kuinka moni oikeasti ehtii/pystyy elämänsä aikana tekemään kaiken sen mitä on aina halunnut, tai edes murto-osaa siitä? Se jääköön jokaisen omaksi pohdittavaksi.

Mutta mun elämäni ensimmäinen ansaittu kesäloma on enään hetken päässä. Eli toisaalta taas joskus se, että aika menee kuin siivillä on ihan hyvä juttu! Kesälomasta suurimman osan aijonkin viettää Alanyassa, Turkissa, ihanien ihmisten kanssa. Odotan jo innolla, että pääsen siitä kirjoittamaan ja lisäilemään hienoja kuvia maustamaan juttua mukavasti.
Ps. mun pikkuvauva, Iines-ranskanbulldoggikin täyttää jo elokuussa 3-vuotta!

Lopuks viel joku kiva kappale:

<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/12154063/?claim=txt92c6fxdg”>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>