Keskustelusta ja netiketistä

Nyt on ruvennut ihan tosissaan nyppimään tämä, mikä tämä nyt on, vihapuhe. Se on huono sana, en tarkoita varsinaisesti mitään väkivallan lietsomista tai kiihotusta kansanryhmää vastaan, vaan ihan sellaista yleistä äänensävyä, jonka suomalaiset ja luultavasti kaikki muutkin ovat omaksuneet netissä.

Siinä on tällaisia piirteitä:

Lähtökohtaisesti vastapuoli on tyhmä, idiootti, ääliö, joka yrittää jotain mitä ei osaa. Kirjoittaja taas on älykäs, selkeästi vastapuolen yläpuolella. Ensisijaista on tehdä nämä asiat selväksi, ei niinkään argumentoida yhtään mitään. Netissä ei pyritä keskusteluun, koska keskusteluhan on sitä, että vastapuoli yritettäisiin saada muuttamaan alkuperäistä mielipidettään vakuuttamalla se omilla vastapuolta paremmilla argumenteilla. Tähän ei nettikirjoittaja pyri vaan siihen, että vastapuoli tajuaisi, kuinka tyhmä idiootti on. Tuntisi sen nahoissaan ja saisi pahan mielen. Keinoina tähän on kaikenlainen retorinen kikkailu, raiskattu ironia ja ihan perinteinen vittuilu. Tai sitten voi käyttää sääliä, jota sen erään Saanan palstalla paljon oli: Olet säälittävä, säälin sua, tajuatko kuinka säälittävä olet.

Onko tällaista ”keskustelua” muualla kuin netissä?

Ainakaan omia tekstejäni tai sanomisiani ei ole arvosteltu tuolla tavalla missään muualla kuin netissä. Ei koulussa, ei yliopistolla, ei työpaikalla. No, jotkut lukijapalautteet ovat joskus olleet vähän tuonsuuntaisia, mutta niitäkin tulee ehkä yksi viidessä vuodessa. (Itseasiassa muualla tilanne on minusta ollut suorastaan päinvastainen. Erityisesti yliopistolla se hymistelyn määrä oli aivan käsittämätön. Mistään ei ikinä sanottu mitään kriittistä, kaikki sonta, oma ja muiden, meni läpi.)

Mutta tulee tässä heti mieleen yksi kerta, kun provosoiduin yökerhon baaritiskillä. Olin humalassa, raivostuin jonkun kännisen jätkän jostain typerästä kommentista ja kohta huudettiin toisillemme suoraa huutoa, hyvä ettei käsirysy tullut. Ja keinot oli ihan samat kuin netissä: koitettiin kumpikin ylimielisesti, nenäkkäästi ja retorisesti briljeeraten (niin kuin se muka humalassa olisi mahdollista) osoittaa, että toinen on niin tyhmä, ettei minun tarvitse edes perustella asiaani, voin keskittyä vittuilemaan mukahauskasti. Katsokaa mua, mä tässä nöyryytän tätä tyyppiä, enkö olekin loistava.

”Nettikeskustelu” muistuttaa kovasti aggressiivista baaritiskikinaa tai nakkikioskijonoa. Voi toki olla olemassa muitakin vertautuvia IRL-tilanteita, en vain tiedä niistä, sillä pysyttelen parhaani mukaan muualla.

Näin ollen en ymmärrä, miksi minun tai kenenkään muunkaan pitäisi sallia baaritiskityyppistä vihamielistä sanailua omalla palstallaan, blogissaan tai kotisivuillaan. En myöskään ymmärrä, miksi sanomalehdet ja muut mediat sallivat sitä omilla keskustelupalstoillaan, koska eihän sellaista keskustelua käydä lehdessäkään. Jos taas joku haluaa perustaa nakkikioskijono.fi-tyyppisen foorumin, jossa käyttäydytään kuten nakkikioskijonossa, niin se on sitten eri tilanne. Minusta sen tason keskustelijat voivat hakeutua sen tason foorumeille.

Tästä eespäin täällä Rönsyssä vallitseekin uusi netiketti. Poistan kaikki kommentit, joista arvioin, että tämän esittäjä ei olisi sanonut tätä minulle kasvokkain, selvin päin. (Tai jos on ujo puhuja, niin kirjallisesti sillä lailla, että kehtaisi jälkikäteen käydä esittäytymässä ja kättelemässä, että hei, mä olen se joka kirjoitin sulle niin.) Tämä ei tietenkään tarkoita ettei saisi kritisoida. Siinä kritiikissä pitää vaan olla se kritiikki mukana, ja äänensävyn on oltava sellainen, jolla ihmisille on tapana puhua.

Suosittelen tätä kaikille muillekin. Jospa netissä voisi sittenkin keskustella.