Historiallinen humalainen Vesa Keskinen

Röhnötän telkkarin ääressä ja taidanpa blogata siitä telkkariaiheesta, eli Maria! -ohjelmasta. Ja kun on tämä läppäri tässä sylissä, voin samalla jakaa kauhistusta ohjelman vieraan, Vesa Keskisen, kännisyydestä ja naamahiestä kymmenien facebook-kavereiden kanssa.

On pitkään ihmetyttänyt tämä ohjelma. Tälle on tapahtunut (tai tehty) hämmästyttävän konkreettisesti se, mitä viestinnän oppikirjoissa kutsuttiin tabloidisaatioksi. Seiskautuminen voisi tietysti olla hyvä suomalainen sana samalle ilmiölle. Tämä ohjelma oli ennen Ylellä ja tässä oli vakavia vieraita. Ja tässä on yhä tuo Maria, joka soittaa levyjä Radio Helsingissä ja kirjoittaa kolumnia Imageen ja on kaikin tavoin cool. Jos minä olisin viestinnän proffa, ottaisin heti Maria-show’n esimerkiksi tabloidisaatiosta ja näyttäisin tämänpäiväisen Vesa Keskisen haastattelun luennolla.

En yhtään tuhahtele Seiskalle tahi Maria-show’lle. Päinvastoin: kummatkin ovat tarjonneet aivan uskomattomia mediaelämyksiä minulle. Molemmissa on monet kerrat ollut kysymyksiä, lausemuotoja ja sitaatteja, joita en koskaan uskonut näkeväni. Joskus niiden seuraaminen on tuntunut jopa historialliselta: nyt luen tai katson jotain sellaista, jota ei Suomen mediassa ole koskaan ennen nähty. Että tässä todistetaan tiettyjen rajojen uudelleenvetämistä. Olen jäänyt tuijottamaan suu auki, saamatta sanaa suustani. Yhtään arvottamatta.

Seiskassa näitä virstanpylväsjuttuja on ollut useita, mutta valitettavasti ainoa jonka nyt muistan oli se, kun Räikkösen pariskunta oli kai vienyt palmun Hietalahdessa sijaitsevan kerrostaloasuntonsa rappukäytävästä asuntoonsa ja paparazzi oli kuvannut sen Räikkösten parvekkeella. Jutussa oli sitten kuvissa huonekasvi ympyröitynä, ensin rappukäytävässä ja sitten lasitetulla parvekkeella, ja hyvin seikkaperäinen selostus tapahtumien kulusta ja päivämääristä ja kellonajoista.

Maria-show’ssa näitä on ollut ainakin jokunen Tuksun haastattelukerta, viimeksi se viimeviikkoinen. Joel Hallikaisen internet-uhkaajan läksytys oli niin hevi, etten ihan kokonaan pystynyt katsomaan. Siinä luotiin uusia käytänteitä julkiselle katumukselle, läksytykselle ja anteeksiannolle. Ja tänään tämä lähes sammumispisteessä sopertava kyläkauppias suorassa lähetyksessä.

Tässä yhteydessä on kyllä mainittava myös Ilta-Sanomien erikoistoimittajan Rita Tainolan viimekesäinen analyysi Mel Gibsonista. Jutussa hän kertoi, miten tutustui näyttelijätähteen ja sai nähdä kahdella haastattelukerralla tämän molemmat puolet: tavallisen ja krapulaisen. Semmoista juttua ei täällä ollut ennen kirjoitettu – eikä vain siitä syystä, että tuskin kukaan muu suomalainen kuuluu Mel Gibsonin ystäväpiiriin.

Mitäs muita näitä olisi? (90-luvulla tietenkin Hyvät, pahat ja rumat.)