Kirja ja ruusu
Millainen kuva sinulla nousee ensimmäiseksi mieleen kirjailijan työpäivästä? Näetkö hiljaisen kammion ja tyhjän paperin tai tietokoneen näytön?
Vai näetkö jotain tällaista:
Jenni S:n tavoin minäkin olin tänään hankkimassa Miniää, Tuomas Kyrön uutta kirjaa, joka oli saatavissa vain tänään. Samalla olin tietysti havainnoimassa seuraavan juttuni kohdetta, joka kirjoitti tunnissa nimmarinsa arviolta 250 kertaa, Aleksin Suomalaisessa ja Akateemisessa kirjakaupassa. Vakoilin tuolta kirjapinon takaa kirjanostajien tervehdyksiä Kyrölle. Parhaat palat:
- ”Kirjoita siihen et elämä on ihanaa. Eikse oo?”
- ”Kiitos niistä ihanista kuunteluhetkistä, joita olen saanut viettää.”
- ”Näin tv-haastattelun, se innosti tännekin tulemaan.”
- ”Pistä vaikka Lauralle, rakkaudella.”
- ”… on tullut juuri avioero, ajattelin piristää häntä.”
- ”Minä tykkäsin niin siitä jäniksestä.”
- ”Kiitos paljon ja jatka kirjoittamista.”
- ”Susta on tullu mun fäni sun urheilutietämyksen kautta.”
Sain Miniän. Olin etukäteen vähän pohtinut minkä kirjan keksin ostaa, jotta saan sen kaupan päälle. Olen arvostelukappaleilla pilalle hemmoteltu. Mutta ongelma ratkesi helposti. Satuin tarttumaan aivan ensimmäiseksi NHL-kiekkoilija Theo Fleuryn suomennettuun elämäkertaan Kovaa Peliä (auts, tuo iso P-kirjain melkein sattuu silmään). Käänsin sen ja luin takakannesta vastustamattoman suosituksen:
