Bonjour, Marseille
Kas tällaiseen maisemaan heräsin tänä aamuna.
Ehkä parhaita asioita matkustamisessa on lentää tuntemattomaan kaupunkiin, suunnistaa metroilla tai junilla vaivalloisesti sen keskustaan ja nousta rullaportaita pitkin metrotunnelista.
Valo laajenee, taivas aukeaa, ympärillä kohoavat talot yhä korkeampina. Maanalainen pissahaju vaihtuu kaupungin ominaistuoksuun ja sen oma erityinen ilmasto pölyineen, tuulineen, kosteuksineen tuntuu kasvoilla, säärissä ja käsivarsissa. Rinkka ei yhtäkkiä paina enää. Jännittää ja riemastuttaa. Vihdoin melkein perillä! Täällä odottaa sata ellei tuhat isoa ja ihan pikkuista havaintoa, ajatusta, ihmistä, ihmetystä ja tulevaa muistoa, että löydän ne ja teen niistä omiani.
En kuvaa niitä, kuva kertoo niin paljon vähemmän kuin tuhat sanaa. En ehkä edes kerro niistä, sillä tuhat sanaakaan ei riitä. Ne ovat minun ja kaupungin välisiä asioita.