Kirja-aiheinen merkintä

Vihdoin on oikea hetki vastata Helmi K:n kirjahaasteeseen! 

1. Mikä kirja olisi juuri nyt paras kuvaamaan sinun elämääsi?

Varmaan joku Juha Itkosen, en osaa sanoa tarkalleen mikä. Mutta tunnelma on sellainen. 

2. Luetko runoja?

En, ikävä kyllä. Pienenä runotyttönä luin (ja kirjoitin) tajuamatta niistä oikeasti mitään. Mm. Saima Harmajaa, koska olin sairastanut keuhkokuumeen.

3. Käytkö kirjallisuustapahtumissa?

Khm. Helsingin kirjamessuilla. Kustantajien pressiaamiaisilla.

4. Mistä kirjasta toivoisit tehtävän elokuvan?

Kurjat katson aina mielelläni eri elokuvaversiona, yhä uudelleen ja uudelleen. Noin muuten enpä nyt mistään erityisesti. Ehkä Riikka Pulkkisia voisin katsoa, ja varmaan vielä saankin.

5. Minkä klassikon olet aina halunnut lukea muttet ole (vielä) saanut aikaiseksi?

En kehtaa kertoa, en kerta kaikkiaan. Ihan hirveä luuranko kaapissani. 

6. Onko sinulla jokin lempikirja jota et ikinä kehtaa kysyttäessä (paitsi tietysti nyt) paljastaa?

On. Luin joskus aika nuorena, olisinko ollut edes lukiossa silloin, Panu Rajalan Enkeli tulessa, ja olin todella vaikuttunut. Mainitsin sen pitkään lempikirjakseni. Oikea mielipide kaltaiselleni ihmiselle olisi, että se on ällöttävä. Uskon ja luotan siihen, että jos nyt lukisin sen uudelleen, olisin tuota mieltä. 

7. Kenet kirjailijan haluaisit tavata?

Saako olla kuollut? Jos saa, niin ehdottomasti Victor Hugon. John Ajvide Lindqvistin halusin tavata, ja tapasinkin jo. Suomalaisista tapaisin mieluusti Helmi K:n!

8. Kenet romaanihenkilön haluaisit tavata?

Edmond Dantèsin.

9. Kuka on mielestäsi kiinnostavin kirjailija (vaikket välttämättä hänen kirjoista pitäisikään)?

Yhtä on vaikea sanoa sanomatta vaan tylsästi jotain lemppariaan. Koitin myös keksiä jonkun inhokin, mutta en kyllä niistä erityisesti syty. Noo. Monika Fagerholm on kiinnostava.

10. Minkä kirjan ostit viimeksi?

Marseillessa ostin katudivarista kolmella eurolla kirjan nimeltä Dans la peau d’un sans-papiers, ”Paperittoman nahoissa”. Kirjoittajan nimeä en muista, mutta oli senegalilainen entinen paperiton. 

11. Mitä luet juuri nyt?

Viime yönä luin loppuun Monte Criston kreivin. Kesken ovat ikuisuusprojekti Steve Jobs ja Jeffrey Eugenidesin Naimapuuhia.

Heitän haasteen samoilla kysymyksillä Lauralle. Eiku laitanpas lisähaasteen: Laura, jossain vastauksessa toivon sun mainitsevan jollain tavalla jonkun chick lit -teoksen. Tsihihii! 

Ja sitten muuta kirja-aiheista nyt tähän samaan pakettiin.

Vuoden freesein lukuvinkki

Lukekaa se Monte Criston kreivi. Se on vaan niin loistavan hyvä, nousee suoraan lukuelämysteni kärkikymmenikköön. Aah! Kirjan brändäys (!) vaan on epäonnistunut pahan kerran: kun jollekin juuri kohkasin sen nerokkuudesta, se joku sanoi pitäneensä sitä aina ”poikien kirjana”. Totta, niin minäkin olen pitänyt. Koska Muskettisoturit jne. Mutta hyvät lukijani, vakuutan teille, se ei ole poikien kirja. Eikä myöskään ”koko perheen seikkailuromaani”, niin kuin kirjastokappaleen takakansi väitti. Höps. Se on mukaansatempaavaa kerrontaa, uskomattoman terävää huumoria ollakseen peräisin 200 vuoden takaisesta Ranskasta ja, kuten joku Ifin linnaa esitellyt matkaopas kuvasi, kirjallisuudenhistorian merkittävin tarina kostosta. Minulla tuli siitä jopa kovasti mieleen lukuelämysteni all time ykkönen, Kurjat, Les Misérables. Jos se on lukematta, niin täältä pesee lisää freesiä vinkkiä.

Seuraavaksi luen

Eilinen pelottava postiröykkiö sisälsi ennakkokappaleen Juha Itkosen uudesta romaanista, nimeltään Hetken hohtava valo (ilmestyy 15.8.). Postiröykkiön availu helpotti muutenkin töihinpaluuangstia, sillä se sisälsi lähinnä kirjoja ja vahvan muistutuksen, että näitä tulee syksyllä lisää. Työni on oikeastaan aika kivaa.

Sitä seuraavaksi luen

Joku nettisurffaus johdatti minut, vanhan mies-naisdystopioiden ystävän, ruotsalaiskirjailija Madeleine Hesséruksen tuoreimman kirjan äärelle. Se on nimeltään Staden utan kvinnor, ja siinä on sitten tulevaisuuden Tukholma, jossa naisten ja miesten asuinalueet on erotettu tiukasti toisistaan.

”Staden utan kvinnor är en roman som oroar och skrämmer. Den framtidsvision den målar upp fungerar också som satir över företeelser i vår tid.

Läs Madeleine Hessérus också för språkets skull! Det är koncist, laddat och poetiskt.”

Noin sanotaan Svenska Dagbladetin vuodentakaisessa arviossa. Olen takuuvarmasti kohderyhmää, joten varasin jo tulemaan lähikirjastooni. Tahtoisin tietää: 1) olikohan Jan ”Tolkun mies” Salminen lukenut tämän tai ainakin tietoinen tästä 2) aikookohan yhden Hesséruksen aiemman kirjan suomentanut Gummerus ehkä toimia?