Näyttelijöiden haastatteluista

Aikakauslehtijournalismissa ei ole melkein mitään turhempaa kuin näyttelijähaastattelut, erityisesti Hollywood-näyttelijähaastattelut.

Tai hyväksyn ne, jos näyttelijä sattumalta on erityisen mielenkiintoinen persoona – tällaisia tapauksia on arvioni mukaan noin viisi prosenttia näyttelijöistä – tai jos haastattelussa puhutaan heidän työstään eli näyttelemisestä. Mutta ei vaikka Suomen lehdistöön kauhean monta näyttelijän ammattia koskevaa juttua vuodessa mahdu.

En missään nimessä hyväksy seuraavia:

• Näyttelijä saa höpötellä mitä lystää esimerkiksi maailman tilasta tai lemmikkieläimistään tai ihan mistä vaan täysin sattumanvaraisesta asiasta, josta hänellä on joku mielipide. Eiväthän erinomaisesti työnsä tehneet palomiehet, siivoojat tai vakuutustarkastajatkaan pääse lehtiin jokeltelemaan niitä näitä. Ketä kiinnostaa Hollywood-staran poliittiset mielipiteet? Harvemmin nuo varmaan lukevat valtiotieteellistä kirjallisuutta tai sanomalehtiä, tai edes ajattelevat muuta kuin omaa napaansa.
• Näyttelijä kertoo, miten hän tai hänen isoäitinsä tai kissansa on kokenut omassa elämässään tämän tuoreen elokuvan kipeän teeman, insestin tai pikkukaupungissa riehuvan sarjamurhaajan tai maailman tuhoutumisen. Miksi oletetaan, että näyttelijä tietää siitä asiasta hevon hittoa? Sehän on vain näytellyt sitä parin kuukauden ajan jossakin jättituotannossa, jossa sitä on käsketty tekemään näin ja näin ja näyttämään siltä ja tältä. Näyttelijä tietää näyttelemisestä, insestin uhri tai tekijä insestistä, tutkija tai pappi maailmanlopusta, jne.
• Näyttelijän ilmettä, sämpylää, ryppyisiä vaatteita, venyttelyjä, tupakan sytyttämistä tai asentoa sohvalla kuvaillaan seikkaperäisesti kappaleen verran jutun alussa ja lopussa.
• Näyttelijä murjaisee jonkun puujalkavitsin tai kirosanan, ja toimittaja on haltioissaan kuin alaluokkien pikkupoika yläluokkien koviksia välkällä ihaillessaan.
• Näyttelijä kertoo, miten kokee julkisuuden.

Ja vielä bonus-en-hyväksy:

• Ei ole paljonkaan yllämainittua parempi, että kiinnostavan elokuvan teemasta haastatellaan sen ohjaajaa. Mitä sekin tietää muusta kuin elokuvanteosta? Miksi ei haastatella käsikirjoittajaa? Sehän sen teeman ja juonen on suunnitellut (no ei toki aina, mutta noin pääsääntönä).