Esittelyssä banaani

Vuorossa kakkososa sarjassa, joka syntyi päässäni edellisen osan otsikkoa kirjottaessani. Itselläni ei taida olla tämän jälkeen enempää hedelmä- ja kasviskikkoja, mutta jos lukijoilla on, niin tänne vaan!

Tämä kikka on tarkoitettu kyselyikäisten lasten vanhemmille, muillekin muistiin mahdollista tulevaisuutta varten.

Matkustin pienenä paljon isäni kanssa autossa. Käytiin mummolassa Hämeenlinnassa, lomilla Vierumäellä, mökkivierailuilla siellä täällä. Kuten kuka tahansa lapsi, kysyin jatkuvasti: onks viel pitkä matka? Ei auttanut isän kertoa, kuinka monta kilometriä, koska en tiennyt, paljonko on kilometri. Isäni kehitti oman suureen: banaaninsyöntiajan.

Yhden banaanin kuorimiseen ja syömiseen kestäisi viisi-kuusivuotiaalta sama aika kuin kestää autolla ajaa kymmenen kilometriä motaria tai maantietä. Noin suunnilleen.

Hämeenlinnaan on Helsingistä sata kilometriä eli kymmenen banaania. Vierumäelle viisitoista banaania (banaaneja ilmoittaessaan kannatti huomioida myös esim Lahti-Heinola-välin entisaikainen helvetillisyys, muuten takapenkillä alkoi kitinä).

Kun ollaan ihan lähellä, on enää kuoret jäljellä. Ja kun parkkeerataan auto, kuoret heitetään pois. Ja joku liukastuu niihin, kuka nyt milloinkin keksitään.